Elämää Varapäreessä

                                                 "Sinun ei pidä olla noin herkkä, kun itket sinua kiusataan herkemmin."      Nämä sanat kuulin useasti, mm. alakoulun opettajan suusta.  Karua, eikö totta? Eikö juuri opettajien ja muiden aikuisten vastuulla ole sekä koulumaailmassa, että kotona puuttua kiusaamiseen? Toki siihen joskus puututtiinkin, kun siitä satuttiin kotona tietämään. Koulun ja kodin välinen informaatio oli minun kouluaikaan onneton. Ainakin kun kyseessä oli jatkuva kiusaaminen johon ei enää lopulta paljoa reagoitu... Oli vissiin liian kulunut aihe ja varmaan toistin liikaa itseäni. En edes osaa kuvitella mikä oli se perimmäinen syy tai oikeus jättää viaton lapsi vaille apua. Saati, että kiusaajille olisi haettu apua! Koska he sitä tarvitsisivat myös...  Jos joskus sain kerrottua kiusaamisesta jollekkin aikuiselle, asiaa v...

  Tänään maanantaina 10.10. vietetään maailman mielenterveyspäivää!  Tämän vuoden teemana on  " Tee mielenterveydestä ja hyvinvoinnista kaikkien globaali prioriteetti ". Seuraava on tekstin pätkä on suomennettu suoraan Maailman mielenterveysliiton sivuilta: "Mielenterveysongelmia esiintyy elämässämme, perheissämme, työpaikoillamme ja yhteisöissämme, ja ne vaikuttavat kaikkiin.  Meidän on tehtävä mahdollisimman paljon ehkäistäksemme mielenterveysongelmia – yksilöinä ja yhteiskunnassa.  Kehotamme edelleen valtakunnallisia ja paikallisia viranomaisia ​​priorisoimaan ihmisten mielenterveydelle vaarallisten tekijöiden vähentämistä, sitä suojelevien tekijöiden tehostamista ja ihmisten menestymisen edellytysten luomista." Mielenterveydestä ei voi omasta mielestäni puhua koskaan liikaa. Ja omasta mielestä siitä puhutaan edelleen liian vähän ja edelleen sitä pidetään jotenkin häpeällisenä asiana jos sitä nostetaan esille tai kerrotaan siihen liittyvistä haasteista tai yl...

  Yläkoulussa tunsin itseni oudoksi, erilaiseksi ja ennen kaikkea vääränlaiseksi. Kuulin päivittäin muilta oppilailta siitä kuinka outo olin. Minua kiusattiin. Syitä siihen tuntui olevan monia. Pukeuduin väärin, kehoni oli vääränlainen ja muotoinen, sekä minulla oli nuorempana paljon pisamia. Lisäksi vanhempani olivat eronneet ja minua kiusattiin jopa siitä, että asuin isäni kanssa kahdestaan. Syitä löytyi aina teinpä minä, miten tahansa.   Minulla meni pitkälle aikuisuuteen ymmärtää, ettei minussa ollutkaan mitään vikaa, eikä kiusaamiskokemukseni kertonut minusta oikeastaan mitään. Enemmän se kertoi niistä monista kiusaajistani, jotka huutelivat perääni käytävillä, tai yrittivät kampittaa, kun kävelin ohi. Kiusaaminen kertoi ehkä sen, että kiusaajani voivat huonosti tai ainakin sen, etteivät he uskaltaneet vastustaa ryhmäpainetta. Se kertoi myös vääristyneestä ryhmädynamiikasta meidän luokassamme ja koulussa ja siitä, että kiusaamisen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi...

  Mä en kiusaa-kampanjan puitteissa taas järjestetään jo neljännen kerran kiusaamisen vastaiset viikot täällä Kiuruvedellä! Siis aivan huikeeta! Rehellisesti sanottuna en olisi uskonut aikoinaan kun kamppista pystyyn kasattiin, että sen puittessa vielä hommia tehdään vuosien päästä. Mutta ehkäpä tämä on merkki siitä, että kampanjaa pidetään tärkeänä ja kiusaamisen vastaista työtä ei tehdä koskaan liikaa. Tämän vuoden teemaksi valikoitui "erilaisuus on rikkaus". Haluammekin tällä teemalla muistuttaa jokaista siitä, että olemme kaikki erilaisia ja niin  kuulu ollakin. Olemme omana yksilönä arvokkaita ja tärkeitä, ja olisihan meidän maailma ja elämä melko tylsä paikka jos olisimme kaikki samanlaisia. Erilaisuus on rikkaus jota tulee vaalia ja arvostaa.  Surullista onkin lukea uusimpia tilastotietoja koskien koulukiusaamista. Uusimman Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemään kouluterveyskyselyiden mukaan koulukiusaaminen on lisääntynyt edelliseen kyselyyn verrattuna. Eri...

Vietämme Osaaminen näkyviin -viikkoa ja Varapäre on jälleen kerran mukana viikossa! Tärkeä teema jota nostaa esille ja herätellä keskustelua! "Osaamista kertyy monissa ympäristöissä: työelämä, arki, harrastus, vapaa-aika, perhe-elämä, koulutus, kurssit jne. Kaikkialla syntyvä osaaminen on arvokasta!  Jokaisella on monenlaista ja moninaista osaamista, ja kun sen huomaa, löytää osaamiselleen käyttöä.  Osaaminen on itsessään arvokasta, ja sen huomaaminen ja näkyväksi tekeminen on merkityksellistä osallisuuden, toimijuuden, sivistyksen, hyvinvoinnin ja työllisyyden näkökulmista." -kamppiksen sloganit Oletko pysähtynyt koskaan miettimään sun osaamista?  Moni vastaa tähän kohtaan varmastikin, että "tottakai, ainakin silloin kun olen tehnyt CV:tä ja työhakemusta". Mutta mitä vastaat siihen, että oletko huomannut kaiken sun osaamisen? Ootko päivittänyt sun hakemuksen osaamisluetteloa vuosien saatossa vai meneekö se samalla kaavalla? Saatko sun osaamista esille sun työssä? O...

                                                                   Meillä on Varapäreessä elokuun teemana "oma polku". Minulle tämä aihe herätti monenlaista tunnetta. Oma polkuni on ollut hyvin kivikkoinen ja täynnä töyssyjä. Mutta vastapainona jokaisen töyssyn myötä tullutta kokemusta ja oppia.  Kun taaksepäin katsoo, huomaan olleeni suurimman osan elämästäni "hukassa", vailla suuntaa.  Vaikka jonkinlainen käsitys minulla on aina ollut mitä tulevaisuudelta haluan, on elämä antanut minulle lukemattomia haasteita joita nyt ajatellen olen joutunut "suorittamaan" ennen kuin olen päässyt eteenpäin niitä tavoitteita kohden.  Jo pienestä lapsesta lähtien minulla oli vahva oma tahto. Asiat piti mennä juuri niin kuin itse halusin, olin yksinhuoltaja äidille kova pala purtavaksi. Muistankin äit...

  Luin tänään Yleltä Emilia Kujalan kolumnin  ” Toipumistarinoidentehtailu on vallankäytön muoto, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksi a”.  Kolumnissa otetaan kantaa siihen, kuinka mediassa kovin usein kokemustarinat typistyvät taisteluun, joka voitettiin. Mitä vaikeampi tarina, sen parempi ja tähän lisätään vielä jokin kiva ”klikkiotsikko”. Tätä perustellaan toivon lisäämisenä.   Olen itsekin kokemusasiantuntijana tätä   usein pohtinut ja osittain myös tätä ilmiötä vierastanut. Älkää käsittäkö väärin, minusta on erityisen tärkeää, että kokemusasiantuntijoita hyödynnetään mahdollisimman laajasti ja toivon tuominen on tärkeää. Olen kuitenkin itse kamppaillut oman tarinan ja sen kertomisen kanssa sen suhteen, että kerrottuna kaikki tuntuu näyttäytyvän hienommalta, kuin mitä se todellisuudessa onkaan.   Toisinaan tuntuu, että harteilleni yritetään laittaa sankarin viittaa, jota en halua.   Vaikka olen kulkenut vaikean polun masennuksen...