Elämää Varapäreessä

Kerron tarina ilman, että mietin tarkkaan mitä sanon, anna ajatusten virran nyt palata hetkeen, kun voimani loppuivat. Oli helmikuu, minun oli muutettava, koska asunto, jossa asuin vuokralaisena, myytiin. Silloinen  poikaystäväni ei ilmaantunut muuttopäivänä paikalle, eikä juuri muutenkaan enää elämääni sen  jälkeen. Pian olisi hiihtoloma, kyllä minä sinne asti jaksan ja sitten saan rentoutua. Hiihtoloma ei tuonutkaan haluttua palautumista, vaikka maisemanvaihdos Ylläkselle ja  musiikkikeikat toivatkin iloa hetkellisesti. Keikalla olivat muuten Yö ja toisena iltana Suvi  Teräsniska. Sunnuntai-iltana nousi kuume. Kehoni oli minua viisaampi, näin ajattelen. Jos tuota  kuumetta ei olisi tullut, niin miten pitkään olisi mennyt ja olisiko kenties toipumiseenkin mennyt  sitten pidempään, vaikea sanoa. Sain sairaslomaa pari päivää, jonka jälkeen menin kuumeen takia kuitenkin myös paikan päälle  käymään, jolloin purskahdin itkuun ja sanoin: ”Kun joku sanoisi minulle, että sinä et ole  työkykyi

Mikä on terve mieli ja miten se lopulta määritellään? Kun ystäväni pyysi minua kirjoittamaan omaa tarinaa mieleen liittyvistä ongelmista ja miten niiden kanssa  on elämässä päässyt eteenpäin, aloin todella vasta miettiä asiaa tarkemmin. Elämässäni on ajan jaksoja, jotka jättivät ikuiset jäljet mieleeni ja mieleni kehitykseen ja kesti kauan  ymmärtää, että mieleni voikin olla sairas juuri näiden menneiden kokemusteni vuoksi. Olen ajatellut, ettei minulla ole oikeutta valittaa mieleni heikkoutta koska olen kuitenkin pärjännyt  elämässäni hyvin, luonut haluamani uran, saanut perheen ja elämäntilanne on vakaa niin kuin se nyt näinä  aikoina voi olla. Kuitenkin kun Johanna minulle sanoi, että jokaisen kokemus ja koetut asiat ovat oikeita, ei ole vääriä  kokemuksia eikä minkään tunteen vuoksi pidä jättää kertomatta omia kokemuksiaan koska niistä voi olla  apua toisille, jotka painivat omien ongelmiensa kanssa. Näillä kokemuksilla halutaan saada muut ymmärtämään, etteivät he ole mieliasioiden

  Minä sairastuin masennukseen jo nuorena. Masennus diagnosoitiin, kun olin 17-vuotias, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli ollut mukana jo paljon aikaisemmin. Ensimmäisen kerran muistan miettineeni, että minulla voisi olla masennus 7.luokan terveystiedon tunnilla. Samaisella tunnilla päätin, etten minä sairastu. Ajattelin, että jos teen ja suoritan kaiken oikein, minusta tulee onnellinen. Asiat eivät menneet niin ja seinä tuli vastaan aikuisuuden kynnyksellä. Olen taistellut masennuksen kanssa monta vuotta ja se on vaatinut paljon työtä minulta itseltäni, jotta olen tässä pisteessä missä olen.  Mutta tämä on vaatinut myös paljon resursseja meidän yhteiskunnaltamme. Minulle on ollut onni, että olen saanut syntyä hyvinvointivaltioon, jossa olen saanut tarvitsemani avun ja tuen ainakin aina lopulta.   Laskin paljonko minun masennukseni hoito on tullut maksamaan sairaanhoitopiirille aikuisiälläni. Olen arvioinut keskimäärin hoitotoimenpiteet ja en ole ottanut huomioon laskelmi

Noin joka viides sairastuu masennukseen Suomessa. Masennus voi tulla meille jokaiselle. Ikävä vieras jonka kanssa voi olla erittäin vaikeaa elää.  Vaikka mielenterveys on meillä jokaisella silti siitä puhutaan liian vähän ja siihen liittyviä asioita edelleen monesti hävetään ja yritetään piilotella. Valitettavasti olen huomannut myös paljon asenteita ihmisillä, jotka ajattelevat, että mielenterveyteen liittyvät haasteet olisivat ihmisen oma vika. Tähän törmää varsinkin kun puhutaan masennuksesta, työuupumuksesta ja ahdistuksesta.  Haluaisinkin nyt saada lisättyä ihmisten tietoisuutta erityisesti masennuksesta ja siitä, millä tavalla masennus voi näkyä ihmisessä ja minkälaisia oireita siihen liittyvät. (Pst. Muistutan tässä välissä, että kannattaa lukea meidän aiempia blogitekstejä joissa tulee esille miten yleistä masennus on Suomessa ja mitä kaikkea muuta tilastollista faktaa tähän liittyy.)  Masennustahan luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi, vaikeaksi tai psykoositasoiseksi. Mitä v