Elämää Varapäreessä

Olen monesti tuonut esille, että olen erittäin innokas lukemaan. Viime vuoden aikana "opettelin" myös kuuntelemaan äänikirjoja ja hurahdin sitten niihin aivan kokonaan! Se miksi pidän lukemisesta on se, että lukemisen kautta pääsee tutustumaan toisten ihmisten ajatuksiin, pääsee kokemaan erilaisia ja uusia asioita, pääsee matkustamaan erilaiseen maailmaan, uppoutumaan tarinaan! Parasta on kun, kirja herättää pohtimaan omia ajatuksia, mielipiteitä, arvoja.. tarkemmin pohtimaan omaa elämää ja arkea. Minut herättää pohtimaan hyvin monenlaiset kirjat ja tällä kertaa haluan jakaa ajatuksiani kirjasta, jonka kuuntelin viime vuoden lopulla. Kirja oli nimeltään "Syitä pysytellä hengissä" jonka on kirjoittanut Matt Haig. "Syitä pysytellä hengissä" on Matt Haigin omista kokemuksia ja ajatuksista kertova kirja, ajasta jolloin hän oli syvästi masentunut ja joutui pinnistelemään syitä, miksi pysyä hengissä kun olisi helpompaa vain luovuttaa. Haig nostaa esille kirjassa...

Minä riitän. Minä riitän. Helppo lause mutta ei niin helppo ajatus meille. Pohdin pitkään millä tavalla lähden meidän tämän kuukauden teemaa purkamaan, mistä näkökulmasta asiaa lähestyn. Teema kuitenkin on henkilökohtainen monella tasolla ja sitä voi tosiaan lähestyä vaikka miltä kantilta. Oma riittämättömyyden tunne on omasta mielestä hyvin kokonaisvaltainen tunne ja hyvin yksilöllinen. Koemme erilaisissa tilanteissa, että oma toiminta/kyky ei ole riittävää. Itse ajattelen myös niin, että monesti olemme itse tämän asian suhteen "pahimpia vihollisia" koska me itse puhumme sisäisesti itsellemme niin, että pitää painaa, pitää tehdä, olla siellä ja täällä, kyllä sä jaksat, paina, paina, tee tee... Itsellä riittämättömyyden tunne tuntuu koko kropassa mutta erityisesti minä tunnen sen pahoinvointina, hermo kiristyy ja joskus olen alakuloinen, hiljainen. Meillä kaikilla on omat tavat siihen reagoida mutta tärkeintä on, että ne tunnistaa ja osaa ne käsitellä. Tärkeää on, että riittä...

  Meillä Varapäreellä tammikuun teemaksi valikoitui minä riitän! Eikä ihan syyttä. Uuteen vuoteen liittyy paljon toiveita, odotuksia, tavoitteita, joita kasaamme tulevalle vuodelle ja totta kai myös uudenvuoden lupaukset, joita meillä on tapana tehdä.   Nyt käsi ylös kaikki, jotka ovat tehnyt uudenvuoden lupauksia ja epäonnistuneet niissä. Minä ainakin voin nostaa käteni ja varmasti myös jalkani ylös, eikä sekään ehkä riittäisi. Yleensä uuden vuoden lupauksissa ongelma (ainakin minulla) oli se, että yritin tehdä liian isoja muutoksia liian pienessä ajassa. Lähdin suurella innolla, kaikki tai ei mitään asenteella kohti tavoitettani ja ensimmäisen haasteen edessä yleensä jo turhauduin ja lopulta luovutin.   Epäonnistumisen jälkeen henkisesti ruoskin itseäni siitä ja ajattelin, että olen huono ja täysin kelvoton. Uusivuosi on kuitenkin vain päivä muiden joukossa. Eikä vuosiluvun vaihtuminen muuta maagisesti käytännössä yhtään mitään.   Pohdinkin siis sitä, että ...