Elämää Varapäreessä

Työ merkitsee meille jokaiselle jotakin, enemmän tai vähemmän. Toiset pitää todella tärkeänä sitä, että on töissä ja viihtyy työssään, toiselle työssä käyminen voi olla "pakkopullaa" eikä se kiinnosta, joku arvottaa työn kautta itseään ja kenties toisia ihmisiä, joku taas saattaa haaveilla aivan eri työstä missä tällä hetkellä on. Meitä on moneksi. Ja niin kuuluu ollakin. Suomessa arvostetaan työtä ja työn tekemistä. Useinhan me kysymmekin uusilta tuttavuuksilta tai pitkän ajan jälkeen kun tapaa jonkun, että "No missäs sinä olet tällä hetkellä töissä? "Mitäs sinä nykyään teet?" Vaatimaton kysymys, joka sisältää kuitenkin hyvin paljon. Monestikaan emme tule ajatelleeksi, miten vaikeaa tähän kysymykseen vastaaminen voi olla. Koska työ on meillä Suomessa niin suuressa arvossa voi vastaaja ajatella, että työttömyydestä tai "koti-vanhempana" olemista väheksytään ja sitä saatetaan hävetä ilman mitään syytä.  Löysin mielenkiintoisen tutkimuksen, kun lähdin p

  Minä osaan. Se on lyhyt ja hyvin yksinkertainen lause, mutta yllättävän vaikea sanoa ääneen. Olen kamppaillut paljon oman osaamisen ja sen esiintuomisen kanssa elämäni aikana. Kyse ei ole ollut siitä, etten minä ole osannut, vaan enemmänkin siitä, että olen luullut ja pelännyt etten osaa. Olen kärsinyt huijariajatuksista (ja ajoittain kärsin niistä edelleen) ja pelännyt, että kaikille paljastuu, kuinka huono olen.  Onnistumisiani olen selittänyt itselleni hyvällä tuurilla ja sattumalla. Ja kaiken lisäksi epäonnistumisen pelko on estänyt tekemästä minua asioita, joita olisin halunnut tehdä. Pitkä matka on tultu tähän pisteeseen, jossa nyt olen ja ensimmäinen ja ehkä isoin askel on ollut se, että olen tiedostanut yllä mainitut asiat.  Kun asiat tiedostaa ja ymmärtää, ettei omat ajatukset ole sama kuin fakta, asioille voi tehdä jotain. Minulle on ollut myös tärkeää tutustua itseeni. Mitä minä osaan ja mitä en? Missä olen hyvä? Missä haluaisin kehittyä? Mikä on minulle ominainen