Elämää Varapäreessä

Keskustelin tänään työkaverini kanssa mielenkiintoisesta aiheesta. Puhuimme ensin omasta kasvatuksestamme ja huomasimme, että vaikka  meillä on ikäeroa noin 30 vuotta,niin erään yhteisen asian olimme kumpikin oppineet jo nuorena. Olemme nimittäin samaa mieltä siitä, että läheisistä, huonompiosaisista ja muista ihmisistä huolehtiminen on arvokasta, tärkeää ja sitä ei pidä ylenkatsoa. Ihmisten auttaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Eikä avun vastaanottaminen. Aina ei tiedä, miten toista voisi auttaa, eikä autettava välttämättä halua ottaa toisen tukea vastaan.  Minä olen joskus uinut niin syvissä vesissä, että en ole halunnut apua keneltäkään. Olen systemaattisesti tuhonnut ihmissuhteitani, hankaloittanut tapaamisia ystävieni kanssa ja tavoitellut täydellistä yksinäisyyttä. En kaivannut ketään elämääni. Olin niin pahasti masentunut, etten yksinkertaisesti kestänyt muiden ihmisten seuraa kovin pitkään. Mielestäni olin niin synkeää seuraa, että halusin suojella muita surullisilta aja

"Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään." Minua pyydettiin kirjoittamaan Varapäreen blogiin ajatuksia ystävyydestä. Pohdinkin siis mitä ystävyys minulle merkitsee? Ystäväyys merkitsee minulle sitä, että saan olla oma itseni. Ystävän seurassa ei pelota se ajatus, että sinua tuomitaan semmoisena kuin olet. Onnea on löytää sellainen ihminen, joka osaa hyväksyä sinun hassut ilmeet ja ajatukset, mitä ilmaiset. Ystävänä kuuluu saaha tukea toiselta ystävältä, kun maailman paineet niskassa tuntuu. Pääsee itkemään. Hali pelastaa päivän. On turvallinen olo. Huonoina päivinä voi muistella niitä ihania hetkiä, mitä on päässyt kokemaan. Kesäyö uimassa, pauhaava musiikki festareilla, lämmin saunahetki, naurun kuuloiset kahvikeskustelut. Näitä koettuja hetkiä voi vanhana onnessaan muistella. Olen tosi kiitollinen minun yhdelle, tosi hyvälle ystävälle, jonka kanssa vietettiin paljon aikaa Kajaanissa, kun minu

"Avaan likkeen oven, siellä minua on vastaan ottamassa hymystä leveänä suu ja tuikkivat, ystävälliset silmät ja huikkaus, hei.. mitäpä Sinulle, ystäväni kuuluu. Tunnen olevani kaiken keskipiste, vaikka tiedän, että keskeytin varmaan jotain tärkeää. Tunnen, kuinka sisälläni läikähtää lämmin tunne ja tiedän olevani todella tervetullut ja myös Hänelle hyvä ystävä." Ystävyys on tunteita, yhteisiä kokemuksia, mukavia, yhteisiä muistoja, mutta myös yhdessä koettuja haasteita ja suruja. Ystävysten iällä ei ole mitään tekemistä, toinen on jo lähes isomummon iässä, toinen ruuhkavuosia elävä liikenainen. Silti Sävel elämälle on saman suuntainen ja kunnioitus molemminpuolinen..tiedän, että hän tulee olemaan ystäväni elämäni hamaan loppuun asti. Ystävyydestä sanotaan, että se on kuin kipinä nuotiolla..se on aarre, jonka löytäjä on kullankaivaja...Se lämmittää enemmän kuin Harvian kiuas, eikä maksa mitään.  Ystävän puolesta kantaisin hänen surunsa, jakaisin hänen ilonsa, auttaisin ja tuki

Erilaiset ihmissuhteet kuuluvat jokaisen ihmisen elämää, alusta loppuun saakka. Luomme alusta alkaen suhteita kanssa ihmisiimme ja ensimmäiset ihmissuhteet muodostuvat useimmiten omista vanhemmista ja muista perheenjäsenistä tai sukulaisista. Myöhemmässä vaiheessa kuvioihin tulee ystävät hoidosta ja koulusta, ystävät opiskelun kautta, parisuhde, suhde omiin lapsiin ja työyhteisön ihmissuhteet. Ihmisillä on tarve kuulua johonkin ja ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja toisiin ihmisiin. Voisi sanoa, että olemme laumaeläimiä.  Hyvät ihmissuhteet ja erilaiset yhteisöt tukevat meidän hyvinvointia. Päinvastoin taas huonot ihmissuhteet ja haastavat yhteisöt vievät meiltä energiaa ja voimavaroja jota kautta hyvinvointimme kärsii. Ihmissuhteilla on meihin siis valtavan suuri vaikutus. On tärkeää, että tuntee kuuluvansa johonkin yhteisöön ja jossa kokee olevansa tasavertainen, tietää, että on joku jollekka voi soittaa kun kaipaa juttuseuraa, tietää, että riittää sellaisena kuin sekä tulee ai