Kun kahdesta tulee kolme - oma aika, saako siitä pitää kiinni?
Minulle oma aika on aina ollut hyvin tärkeää. Itsekseni vietetty aika on minulle asia, josta en suostu ihan heti luopumaan. Olemalla yksin ja tekemällä minulle mieleisiä asioita pidän itseni kunnossa ja virkeänä. Yksin olo on minulle sama kuin hengähdystauko, paussi kaiken sosiaalisen kanssakäymisen keskellä. Jos en saisi välillä olla itsekseni, en osaisi olla kunnolla läsnä muiden ihmisten seurassa. Olen introvertti, mutta nautin silti ihmisten seurasta. Joskus vain ”sosiaalinen patterini” hujahtaa loppuun ja minun on päästävä olemaan yksin. Huomaan melko pian, jos olen ollut todella paljon ihmisten seurassa. Silloin kaipaan omaa askartelu/tietokonehuonettani, jossa voin kuunnella musiikkia tai katsoa dokumentteja ja piirtää, pelata, maalata, ihan mitä haluan! Myönnän, että kun aloitin elämäni ensimmäisen, vakavan suhteen, jossa edelleen olen, oli minulle hieman hankalaa astua alas korkeuksistani, josta käsin vaadin itselleni aikaa. Tilanne vaati totuttelua. Koin hieman ahdistavan