Elämää Varapäreessä

Kirpputorit ovat viime vuosina nostaneet suosiotaan hyvin paljon. Nettikirppareita putkahtelee Facebook-ryhminä pilvin pimein ja ihmiset vievät mielellään entisiä vaatteita ja tavaroitaan kirppiksille myyntiin.  Erilaiset netissä toimivat second hand- sivut ovat erittäin suosittuja. Ihmiset ovat heränneet kirppistelyyn, mikä on mielestäni tosi hieno juttu!  Kyselin Varapäreen instastooreissa, mitä hirveitä, hienoja ja yllättäviä asioita kirpputoreilla säännöllisesti käyvät ihmiset ovat löytäneet. Sain kivan määrän vastauksia, kiitos niistä! Instastooreihin vastanneet kertoivat, että he käyvät kirppareilla melko usein. Moni kertoi, että he käyvät koluamassa kirppareita useamman kerran kuussa. Toiset sanoivat, että kirppareiden kiertäminen on jäänyt vähemmälle, mutta kävisivät niillä useammin, jos siihen olisi mahdollisuus. Kysyin kirppistelijöiltä, mikä on ollut heidän hienoin löytönsä kirpputorilta. Erään vastaajan mukaan hänen lähes kaikki vaatteensa ja kodin sisustuksesta olivat kirp

Uskoisitko, että melkeinpä 0e saa kotiin jotain kauniita sisustusjuttuja. Meikäläinen on kova kierrättämään ja duunaamaan kaikkea vanhaa uuteen uskoon. Tykkään kierrättää, sillä vanhat esineet saa aivan uuden ulkonäön, kun niitä vähän fiksaa tai uusiokäyttää uuteen tarkoitukseen. Ja ennen kaikkea kierrättäminen on ympäristöä säästävä ratkaisu ja näin ollen maapallon hyväksi. Uuteen kotiin sain papalta ruokapöydän. Hion ja maalasin sen kesällä, tadaa siitä tuli kaunis uusi pöytä eikä maksanut kuin maalipurkin verran eli vajaa muutaman euron! Kuvassa oleva pieni jakkara on myös tehty kierrättäen vanhaa. Jakkaran jalat on tehty heinäseipäistä ja päällinen on saatu aikaan vanhasta pöytäliinasta ja matonkuteesta. Sisällä on styroksia ja vanha vaneripalanen pohjana.   Todella paljon kaikkea vanhaa olen haalinut mummolastani, ja niitä laittanut uuteen uskoon ja minun kotiini sopiviksi. Vanhat perunalaatikotkin sai putsauksen, hionnan ja maalauksen jälkeen uuden elämän pienen puutarhani hyll

Varapäreellä aloitti tällä viikolla kaksi opiskelijaa, sairaanhoitajaopiskelija Sanna ja sosionomiopiskelija Enni. Sanna ja Enni suunnittelevat mm. tulevan Naistenpiirin ohjelman ja ovat mukana opiskelijoiden mielenterveyspäivässä. He kirjoittivat itsestään lyhyet esittelyt, mutta parhaiten heihin tutustuu paikan päällä Varapäreellä! Moi! Minä oon Sanna, 21 vuotta. Toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Savonian ammattikorkeakoulusta. Tulen tekemään Varapäreeseen mielenterveys- ja päihdetyön harjoitteluani, joka on toisen vuoden toiseksi viimeinen harjoittelu. Edellisiä harjoitteluita takana on jo 4 kappaletta, muun muassa perushoito, sisätauteihin liittyvä harjoittelu sekä vanhustyöhön ja leikkaussali harjoittelu. Kotoisin olen Pohjanmaalta, mutta muutin syksyllä 2019 Savoon. Valmistuin keväällä 2019 ylioppilaaksi ja hain suoraa opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ensin en kuitenkaan ajatellut lähteväni Savoon opiskelemaan, vaan ajatuksena oli jäädä kotikonnuille. Kuitenkin kohtalo jo

There is no Plan(et) B Olen lapsesta saakka ollut (tuskallisen) tietoinen siitä, että ihmiskunnalla on vain tämä yksi ainoa kotiplaneetta. Ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista olen huolehtinut jo kauan; 2000-luvun alussa seurasin siihen liittyviä dokumentteja,lehtiartikkeleita ja kirjoja. Ahmin niistä tietoa kauhunsekaisen uteliaisuuden vallassa, ja vaikka tulevaisuudennäkymät medioissa olivat kovin synkkiä, minussa kuitenkin heräsi halu suojella planeettaamme.  Halusin tehdä jotain mikä hidastaisi edes hieman ilmastonmuutoksen vääjäämätöntä kulkua, etenkin kun niin paljon puhuttiin jokaisen ihmisen hiilijalanjäljestä.   Alkutekijöiksi kävin keräämässä lähimetsästä kaikki mahdolliset karkkipaperit-ja kääreet joita olin kotimatkoillani viskonut polun varteen. Kierrätys ei pahemmin ollut esillä lapsuudenkodissamme, maitopurkit ja muut kartongit poltettiin uunissa eikä biojäteastiaa meillä edes ollut, joten jouduin tyytymään siihen että suurin osa jätteestämme päätyi sekajätteeseen. H