Elämää Varapäreessä

Luulen, että hyvin monet meistä miettii jossakin vaiheessa elämäänsä paljon omaa ulkonäköään ja kehoaan. Voisin jopa väittää, että teemme sitä aikalailla läpi elämämme ajan jollakin tasolla, enemmän tai vähemmän. Oman kehon arvostaminen ja rakastaminen on ainakin omasta mielestä vaikeaa koska itsensä näkee aivan eri tavalla kuin toiset näkee. Itsehän näkee peilistä ne kaikkein kamalimmat asiat mihinkä luultavasti kukaan muu ei kiinnitä minkäänlaista huomiota.  Sitten sille peilikuvalle höpötellään "Ompas minulla isot reidet." "Kylläpä mun pylly näyttää isolle näissä housuissa." "Tuohonkin on näköjään tullut ryppy ja karvojakin kasvaa jo naamassa." "Olisimpa laihempi että näyttäisin paremmalta." Monesti ajattelimmekin sitä, että olemme liian isoja. Kuitenkin ylen helmikuussa julkaisemassa jutussa kerrotaan, että Suomessa S-ryhmän ja Keskon myymälöistä ostetaan kaikkein eniten 42 kokoa olevia vaatteita, juurikin naisten vaatteista. Aika kamalan ku

Vuorovaikutus ja kanssa käyminen toisten ihmisten kanssa kuuluu lähes tulkoon meidän kaikkien joka päiväiseen elämään... siis ainakin normaaleissa oloissa.   Nythän on niin, että korona on vienyt meiltä tämän kanssa käymisen pois tai pistänyt sen ainakin ihan minimiin. Ihminen on sosiaalinen ja jokainen meistä kaipaa ympärille toisia ihmisiä sekä yhteisöä johon kuulua. Yhteenkuuluvuus, keskustelut toisten kanssa ja kokeminen hyväksytyksi tulemisesta on kaikille meille tärkeää. Mutta osaammeko arvatakkaan mitenkä tärkeää se on vanhuksille tai pitkäaikaisille  mielenterveyskuntoutujille?  Olen huomannut itsestänikin kaipuun olla toisten ihmisten seurassa vaikka minulla ei kaikki sosiaaliset kontaktit olekaan hävinnyt korona-aikana, mutta ne on merkittävästi pienentynyt. Kaipaan toisten seuraa, kaipaan päästä ystävien luokse kahville, kaipaan yhteisiä reenejä, kaipaan omaa työpaikkaa ja sen yhteisöä, kaipaan omia vanhempia ja anoppia, omia veljiä.. Luulen, että aika moni muukin voi samais

Moi, täällä kirjoittelee Savolaisen Jenni. Olen 29-vuotias ja vielä suhteellisen tuore kiuruvetinen. Olen kotoisin Lapinlahdelta, mutta olen ehtinyt asua vähän vaikka missä Tampereen ja Äkäslompolon välillä. Lopulta olen kuitenkin päätynyt takaisin Pohjois-Savoon ja olen aina ollutkin tosi ylpeä savolaisuudestani. Olen valmistunut pari vuotta sitten matkailualalle, mutta sen alan töitä en ole vielä päässyt tekemään.   Työkokemusta on kertynyt eniten asiakaspalvelutöistä. Vuonna 2018 aloitin kokemusasiantuntijana Omat Avaimet-projektissa ja sain olla projektissa mukana melkein kaksi vuotta. Nyt aloitin Varapäreellä apuohjaajana ja saan toimia tässä tehtävässä seuraavan vuoden ajan. Minut on palkattu Paikka Auki-ohjelman kautta. Paikka auki-avustusohjelma on Sosiaali-ja terveysministeriön avustusohjelma vuosille 2018-2021. Ohjelma tarjoaa paikkoja sosiaali-ja terveysalan järjestöissä vaikeasti työllistyville nuorille ja osatyökykyisille. Itse olin pitkään pois töistä ja täm