Tekstit

Uusi toiminnanjohtaja Kaisa esittäytyy

Kuva
  Hei!  Olen Kiuruveden Varapäreen uusi toiminnanjohtaja Kaisa Martikainen. Työtä on nyt takana neljä viikkoa ja vasta nyt tuli hetki kirjoittaa esittelyteksti itsestäni. Alku on mennyt perehtyessä, tutustuessa ja ihmetellessä mitä kaikkea uusi työ on tuonut mukanaan.  Olen kotoisin Kiuruvedeltä ja minulla on kaksi aikuisuuden kynnyksellä olevaa lasta.  Nautin liikunnasta, luonnossa liikkumisesta ja käsitöiden tekemisestä. Erilaiset tietoisuustaito harjoitteet ja tunnetyöskentely ovat lähellä sydäntäni. Pidän ryhmässä työskentelystä, koska koen saavani muista ihmisistä energiaa. Kanssakulkijat toimivat myös hyvänä peilinä itselle, heidän avulla voin kehittää itseäni mm. työntekijänä. Huumori, ilo ja avoimuus ovat minulle tärkeitä. Olen myös utelias ja tarkoitan tällä sitä, että kiinnostun uusista asioista ja näkökulmista. Koen tuon olevan liikkeelle paneva voima.   Olen koulutukseltani terveydenhoitaja. Olen saanut työskennellä eri ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien asia

Hyvä Paha Some

Kuva
 Varapäreen elokuun teemana on some ja sen hyvät ja huonot puolet.  Pidimme Jennin kanssa instaliven aiheesta torstaina 17.8 ja se on Instagramissa katsottavissa kokonaisuudessaan. Myöhemmin lisäämme myös YouTubeen koosteen parhaista paloista, kunhan saan sen editoitua! Sosiaalinen media on tämän aikakauden iso ilmiö, jonka loppua ei ole näköpiirissä. Se on kaikkialla ja näkyy jokaisen meidän elämässä tavalla tai toisella. Nykyään on lähes oletuksena, että kaikilla on joku some kanava käytössä, vaikkakaan näin ei todellakaan ole, vaan sen ulkopuolelle on jäänyt monia. Esimerkkinä monet ikäihmiset.   Kun minä olin teini, voisi sanoa, että some löi läpi. Ensin tuli mese, ircgalleria ja ii2 (tietäjät tietää), joita seurasi Facebook ja Facebookin jälkeen monet, monet muut. Nuoruudessani somessa ei paljoa aikuisia näkynyt. Enemmänkin niin, että vanhemmat vastustivat viimeiseen asti koko hömpötystä.  Kuitenkin pikku hiljaa myös aiemmat sukupolvet löysivät tiensä Facebookiin ja nuoret alkoiva

Huomaa elämän kauneus!

Kuva
Elämä voi joskus tuntua tylsältä, tasapaksulta ja itseään toistavalta. Mitään jännittävää ei koskaan tapahdu, päivät matelevat harmaana eteenpäin. Elämän kauneus, sen pienet kauniit hetket jäävät näkemättä, kun painamme eteenpäin pää alas painettuna. Tällaisena hetkenä olisi hyvä pysähtyä paikalleen ja miettiä hetki. Mitkä asiat tekevät elämästäni kauniin? Miksi elämä on kaunista? a Elämän kauniiden asioiden ei tarvitse olla suuria tai koko maailmaa koskevia. Ne voivat olla hyvin pieniä tai vaikka ajatuksia, tekoja, sanoja. Ne voivat olla asioita, mitkä tekevät sinut kiitolliseksi, kuten täysi vatsa ja katto pään päällä. Elämän kauneus ei kerry kauniista ihmisistä tai asioista, vaan hyvin paljon muustakin. Kirjaimellinen kauneus on vain pieni osa sitä. Mietin muutaman päivän ajan asioita minun elämässäni, mitkä ovat mielestäni kauniita. Oikeita aarteita arjen keskellä. Lapsen hymy, tärkeän ihmisen kosketus, aamukaste, läheiset ihmiset ja turvaverkko, normaali arki, hyvinvointi, S

Elämän kauneus

Kuva
  Kesä-heinäkuun ajan meidän kuulauden teema on elämän kauneus. Tätä teemaa voisi lähestyä hyvin monesta eri näkökulmasta, ja olenkin pohtinut pitkään mitä haluaisin aiheesta kirjoittaa. Elämä rakentuu pienistä hetkistä, jotka sulautuvat yhteen. Aina emme muista pysähtyä niiden hetkien ääreen ja kiire ja stressi värittävät arkeamme.   Maailma on täynnä lausahduksia joissa kehoitetaan ”tartu hetkeen” tai latinaksi ”carpe diem”, ja vaikka kliseet osaavat olla välillä ärsyttäviä, on niissä myös totuutta mukana. Näin kesä aikaan moni meistä odottaa lomia ja ainakin itse jään kiinni välillä ajatuksesta, että sitten lomalla voin nauttia kesästä. (Jos säät silloin vielä suosii!) Sitten kun… ajattelu on aika tyypillistä, mutta mikä meitä estää nauttimasta jo nyt?  Ymmärrän hyvin, ettei se kesästä nauttiminen ole töissä aina hirveän helppoa.  Meillä ainakin lämpötila on töissä noussut ajoittain hyvinkin kuumaksi ja vaikka tuuletin huutaa työpöydän vieressä, en voi väittää, että nauttisin varsin

Tuleeko sinusta isona taiteilija?

Kuva
Olen kiuruvetinen taiteilija, kulttuurituottaja ja kuvataideseuran puheenjohtaja. Miten päädyin tähän? Vartuin 1970-90 lukujen maaseudulla. Ohjattuja harrastuksia ei juurikaan ollut. Mielikuvitusmaailmani on ollut aina rikas ja sitä ruokkivat paitsi laaja sukuloijien joukko ja vuosikymmenten takainen vierailukulttuuri, yhtä lailla kotipihan kivenkolot, sääilmiöt ja tämän päivän näkökulmasta rajoitteisen populaarikulttuurin vaikutukset. Seurattiin vaaliväittelyjä, hiihtokilpailuja ja Syksyn säveltä. Leikittiin omia euroviisuja tekaistuin kielin. Kaikki körttiseuroista Turkan Seitsemään veljekseen meni sulassa sovussa. Olin itsekseni aikaa viettävä, piirtävä tyttö. Sain joka vuosi syntymäpäivälahjaksi uudet Carioca-tussit. Kyläkaupasta pyydettiin pari ylimääräistä arkkia hyllypaperia lihakääreiden oheen. Niistä aukeni useiden tuntien nautinnollinen matka oman luovuuden avulla! Ensimmäistä kertaa pääsin ihan oikeasti opiskelemaan kuvataiteita vasta lukion jälkeen. Kansanopistojen kautta a

Toukokuun teema: Elämäni Värit

Kuva
Varapäreen teemana on toukokuussa Elämän värit , jolla haluamme tuoda esiin luovuuden, taiteen ja kulttuurin positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen. Teeman innoittajana toimii Mental health art week (mielenterveys taide viikko) lyhyemmin MHAW, jota vietetään viikolla 21 ympäri suomen erilaisissa taidetapahtumissa ja tempauksissa! Varapäreessä olemme suunnitelleet yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa jos jonkinmoista viikon ajalle!  MHAW- viikon ohjelma Varapäreessä Meidän jokaisen elämässä luovuus, taide ja kulttuuri näkyy, vaikkemme sitä tulekaan välttämättä ajatelleeksi.  Autolla ajaessa usein taustalla soi musiikki, ehkä äänikirja tai podcast, viikonloppuna monilla on leffailta tai sarja maraton ja sosiaalisessa mediassa katsomme hienoja kuvia ja videoita.   Ja nämä vain arkisimpia esimerkkejä. Taide on siis ympärillämme kaikkialla, vaikkemme sitä harrastaisi. Sitä voikin hyödyntää osana mielenhyvinvoinnin vahvistamista huiman monin eri tavoin kokemalla, aistimalla ja tekemällä

Oppisopimus: uhka vai mahdollisuus?

Kuva
  Viime viikolla vietettiin opiskelijoiden mielenterveyspäivää ja otimme sen myös Varapäreen kuukauden teemaksi. Tämän vuoden teemana oli kohtuus.   Opiskelijoiden mielenterveyspäivä koskettaa minuakin. Olenhan myös opiskelija. Olen nyt vuoden opiskellut nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi töiden ohella oppisopimuksella ja kieltämättä myös tämän vuoden teema koskettaa ja herätti minussa ajatuksia. Oppisopimus tarkoittaa siis pähkinänkuoressaan sitä, että hankin pääsääntöisesti ammattiini osaamisen työpaikalla. Koulupäiviä minulla on noin 3 kuukaudessa ja lisäksi joitain opintoja teen etänä. Tältä näyttää minun koulupäivät.   Oppisopimuksessa on paljon hyvää. Toimeentulo on turvattu eikä esimerkiksi laina tarvitse ottaa, kun saa opintojen ajalta palkkaa. Minulle on luontaista oppia tekemällä ja kokeilemalla, joten oppisopimus sopii minulle hyvin. On myös huippua, että voin opiskella alaa, jonka lähin koulutus on 150 km päästä kotoani, päivä opinnoissa tämä ei olisi mahdollista