Tekstit

Jokainen opiskelija on tärkeä ja #AvunArvoinen! Opiskelijoiden mielenterveyspäivää vietetään 22.4.2021

Kuva
Korona-ajalla on suurta vaikutusta opiskelijoiden hyvinvointiin. Etäopiskelun vuoksi osallisuuden kokemus esimerkiksi opiskelijayhteisössä puuttuu ja koetaan yksinäisyyttä. Opiskelijat kokevat entistä enemmän stressiä ja uupumusta nyt poikkeusoloissa. Tutkimuksen mukaan vuonna 2020 Helsingin yliopiston opiskelijoista 60 prosenttia koki uupumusta korona-aikana. Etäopiskelun vuoksi yhteisöllisyyden kokemus ja vertaistuki, jotka ovat usein ovat merkittävä tuki opiskelussa jaksamiseen, voivat puuttua. Vertaistuen saaminen opiskelutehtäviin voi olla hankalampaa etäopiskelun aikana senkin vuoksi, että jotkut opiskelijoista eivät ole tavanneet eivätkä tunne muita ryhmäläisiä. Silloin voi olla kynnys ottaa yhteyttä muihin. Lisäksi ammattiin opiskelevat ovat olleet huolissaan opintojen etenemisestä, kun opintoihin kuuluu käytännön harjoituksia ja näyttöjä. Etäopiskelu voi itsestään jo olla uuvuttavampaa kuin lähiopiskelu. Itsekin olen huomannut, että etäopiskelu vaatii enemmän keskittymistä v

Opiskelijoiden mielenterveys tukee opiskelussa jaksamista. Mitä huomioida tässä hetkessä?

Kuva
Aikaisemmassa postauksessa esittelin itseni, mutta lyhyesti kerrottuna olen ammattikoreakoulun toisen vuoden opiskelija ja ennen ammattikorkeaan siirtymistä opiskelin lukiossa. Ja valmistuin vuonna 2019 ylioppilaaksi samana syksynä siirryin ammattikorkeaan opiskelemaan. Opiskelu on yleisesti ottaen ollut minulle rankkaa, sillä olen hyvin kunnianhimoinen opiskelija ja tähtään aina korkealle. Tämä vaatii kovaa pieksentää eikä se ole aina niin hyväksi. Opiskelijan pitäisi osa hieman välillä himmata opintojen parissa. Aina ei tarvitse olla täydet pisteet tenteistä tai kiitettävä rivi todistuksessa, joskus riittää, kun tekee vain parhaansa. Olen huomannut opintojeni aikana, kun olen yrittämällä yrittänyt pärjätä, se on mennyt aivan penkin alle, ei siis kannata keskittyä vain lukemiseen vaan pitää antaa myös vapaa-ajalle aikaa. Maailmalla vallitsee ikävä tilanne, mikä rajoittaa arkipäiväisiä asioita. Vuoden päivät minäkin olen ollut enemmän etäopintojen parissa, kuin fyysisesti kampuksella

Kirppistely kannattaa!

Kuva
Kirpputorit ovat viime vuosina nostaneet suosiotaan hyvin paljon. Nettikirppareita putkahtelee Facebook-ryhminä pilvin pimein ja ihmiset vievät mielellään entisiä vaatteita ja tavaroitaan kirppiksille myyntiin.  Erilaiset netissä toimivat second hand- sivut ovat erittäin suosittuja. Ihmiset ovat heränneet kirppistelyyn, mikä on mielestäni tosi hieno juttu!  Kyselin Varapäreen instastooreissa, mitä hirveitä, hienoja ja yllättäviä asioita kirpputoreilla säännöllisesti käyvät ihmiset ovat löytäneet. Sain kivan määrän vastauksia, kiitos niistä! Instastooreihin vastanneet kertoivat, että he käyvät kirppareilla melko usein. Moni kertoi, että he käyvät koluamassa kirppareita useamman kerran kuussa. Toiset sanoivat, että kirppareiden kiertäminen on jäänyt vähemmälle, mutta kävisivät niillä useammin, jos siihen olisi mahdollisuus. Kysyin kirppistelijöiltä, mikä on ollut heidän hienoin löytönsä kirpputorilta. Erään vastaajan mukaan hänen lähes kaikki vaatteensa ja kodin sisustuksesta olivat kirp

Kierrättämällä kotiin kaunista

Kuva
Uskoisitko, että melkeinpä 0e saa kotiin jotain kauniita sisustusjuttuja. Meikäläinen on kova kierrättämään ja duunaamaan kaikkea vanhaa uuteen uskoon. Tykkään kierrättää, sillä vanhat esineet saa aivan uuden ulkonäön, kun niitä vähän fiksaa tai uusiokäyttää uuteen tarkoitukseen. Ja ennen kaikkea kierrättäminen on ympäristöä säästävä ratkaisu ja näin ollen maapallon hyväksi. Uuteen kotiin sain papalta ruokapöydän. Hion ja maalasin sen kesällä, tadaa siitä tuli kaunis uusi pöytä eikä maksanut kuin maalipurkin verran eli vajaa muutaman euron! Kuvassa oleva pieni jakkara on myös tehty kierrättäen vanhaa. Jakkaran jalat on tehty heinäseipäistä ja päällinen on saatu aikaan vanhasta pöytäliinasta ja matonkuteesta. Sisällä on styroksia ja vanha vaneripalanen pohjana.   Todella paljon kaikkea vanhaa olen haalinut mummolastani, ja niitä laittanut uuteen uskoon ja minun kotiini sopiviksi. Vanhat perunalaatikotkin sai putsauksen, hionnan ja maalauksen jälkeen uuden elämän pienen puutarhani hyll

Sairaanhoitajaopiskelija Sanna ja sosionomiopiskelija Enni harjoittelussa Varapäreellä!

Kuva
Varapäreellä aloitti tällä viikolla kaksi opiskelijaa, sairaanhoitajaopiskelija Sanna ja sosionomiopiskelija Enni. Sanna ja Enni suunnittelevat mm. tulevan Naistenpiirin ohjelman ja ovat mukana opiskelijoiden mielenterveyspäivässä. He kirjoittivat itsestään lyhyet esittelyt, mutta parhaiten heihin tutustuu paikan päällä Varapäreellä! Moi! Minä oon Sanna, 21 vuotta. Toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Savonian ammattikorkeakoulusta. Tulen tekemään Varapäreeseen mielenterveys- ja päihdetyön harjoitteluani, joka on toisen vuoden toiseksi viimeinen harjoittelu. Edellisiä harjoitteluita takana on jo 4 kappaletta, muun muassa perushoito, sisätauteihin liittyvä harjoittelu sekä vanhustyöhön ja leikkaussali harjoittelu. Kotoisin olen Pohjanmaalta, mutta muutin syksyllä 2019 Savoon. Valmistuin keväällä 2019 ylioppilaaksi ja hain suoraa opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ensin en kuitenkaan ajatellut lähteväni Savoon opiskelemaan, vaan ajatuksena oli jäädä kotikonnuille. Kuitenkin kohtalo jo

There is no Plan(et) B -vierailevan kirjoittajan kokemuksia kierrättämisestä

Kuva
There is no Plan(et) B Olen lapsesta saakka ollut (tuskallisen) tietoinen siitä, että ihmiskunnalla on vain tämä yksi ainoa kotiplaneetta. Ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista olen huolehtinut jo kauan; 2000-luvun alussa seurasin siihen liittyviä dokumentteja,lehtiartikkeleita ja kirjoja. Ahmin niistä tietoa kauhunsekaisen uteliaisuuden vallassa, ja vaikka tulevaisuudennäkymät medioissa olivat kovin synkkiä, minussa kuitenkin heräsi halu suojella planeettaamme.  Halusin tehdä jotain mikä hidastaisi edes hieman ilmastonmuutoksen vääjäämätöntä kulkua, etenkin kun niin paljon puhuttiin jokaisen ihmisen hiilijalanjäljestä.   Alkutekijöiksi kävin keräämässä lähimetsästä kaikki mahdolliset karkkipaperit-ja kääreet joita olin kotimatkoillani viskonut polun varteen. Kierrätys ei pahemmin ollut esillä lapsuudenkodissamme, maitopurkit ja muut kartongit poltettiin uunissa eikä biojäteastiaa meillä edes ollut, joten jouduin tyytymään siihen että suurin osa jätteestämme päätyi sekajätteeseen. H

Ihminen tukena vaikeina aikoina

Kuva
Keskustelin tänään työkaverini kanssa mielenkiintoisesta aiheesta. Puhuimme ensin omasta kasvatuksestamme ja huomasimme, että vaikka  meillä on ikäeroa noin 30 vuotta,niin erään yhteisen asian olimme kumpikin oppineet jo nuorena. Olemme nimittäin samaa mieltä siitä, että läheisistä, huonompiosaisista ja muista ihmisistä huolehtiminen on arvokasta, tärkeää ja sitä ei pidä ylenkatsoa. Ihmisten auttaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Eikä avun vastaanottaminen. Aina ei tiedä, miten toista voisi auttaa, eikä autettava välttämättä halua ottaa toisen tukea vastaan.  Minä olen joskus uinut niin syvissä vesissä, että en ole halunnut apua keneltäkään. Olen systemaattisesti tuhonnut ihmissuhteitani, hankaloittanut tapaamisia ystävieni kanssa ja tavoitellut täydellistä yksinäisyyttä. En kaivannut ketään elämääni. Olin niin pahasti masentunut, etten yksinkertaisesti kestänyt muiden ihmisten seuraa kovin pitkään. Mielestäni olin niin synkeää seuraa, että halusin suojella muita surullisilta aja