Elämää Varapäreessä

Meidän maaliskuun teemana on "Luonto elämässä".  Teema on itselleni todella läheinen ja koen, että on tärkeää tuoda esille sitä, minkälainen merkitys luonnolla on meidän hyvinvoinnille. Luonnolla on meihin todella suuri vaikutus, en tiedä voidaanko me sitä loppujen lopuksi edes täysin ymmärtää vaikka luonnon vaikutuksia onkin tutkittu ja aion näitäkin tuoda tässä blogitekstissä esille. Luonto on kuitenkin käsitteenä jo niin laaja ja suuri, että miten voisimme sitä kokonaan ymmärtää?  Olen aina tykännyt liikkua luonnossa, olla luonnon keskellä. Se rauhallisuuden ja vapauden tunne on itselle jotakin niin voimaannuttavaa ja rauhoittavaa, että en osaa sitä edes  kunnolla kuvailla sanoilla. Luonnossa saa olla juuri sellainen kuin on, saat näyttää tunteesi siellä, käsitellä tunteesi ja jättää ne halutessasi sinne luontoon. Uskon, että ainakin osa teistä lukijoista ymmärtää mitä haen tällä takaa.  Itse liikun omassa lähimetsässä lähes tulkoon päivittäin. Seurana minulla on metsälenk

  Moninainen ystävyys                      “Mä voin olla sun paras kaveri” , sanoin ala-asteella luokkakaverilleni, kun häntä itketti kaverikuvan ottamisen aikaan koulukuvauspäivänä. Minulle ystävyys on kuin lämmin halaus, voimavara, elämän peruspilari. Ystävyys kannattelee huonoina päivinä, mutta on myös ihanaa, kun saa jakaa iloisia asioita elämästään. Rikkautta on myös se, että pääsee välillä kurkistamaan ystävän elämää keskustelujen kautta. Porinointi samassa elämäntilanteessa olevan kanssa kuin myös erilaista elämää viettävän kanssa, tuo perspektiiviä maailmankatsomukseen ja auttaa suhteuttamaan asioita.    Tuntuu, että olen saanut jokaisessa uudessa elämänvaiheessa uusia kavereita ja ystäviä, joista osan kanssa olen aktiivisesti tekemisissä vielä vuosien päästä tapaamisestamme. Vanhat asiat pompsahtavat mieleen ja on ihana, että voi laittaa vaikka viestin kyseisen asian kokeneelle ihmiselle. Muistatko tämän lumilinnan tai paleltuneet sormenpäät, kun ei malteta lähteä sisälle, kun

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Täällä kirjoittelee Veera 😊 Olen 3. vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja aloitin tänään seitsemän viikon mittaisen harjoittelun täällä Varapäreessä. Harjoitteluni aihe on voimavarainen mielenterveys- ja päihdehoitotyö🌿 Yksi harjoitteluni tavoitteista on voimavaraistava ohjaaminen, joka meinaa mm. aktiivista kuuntelua ja läsnäoloa toisen ihmisen kanssa. Mielestäni se on yksi tärkeä asia mielenterveyden edistämisessä, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja nähdyksi!💚 Tämän kuukauden teemana täällä Varapäreessä on ystävyys. Minulle ystävyys merkitsee monia asioita. On olemassa ystäviä opiskelujen ja työn kautta sekä vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Jokaisella ystävällä on erilainen merkitys ja kaikkien ystävien ei tarvitse olla samanlaisia. Ystävät voivat muuttua elämän varrella erilaisten elämäntilanteiden vuoksi ja jotkut ystävät voivat jopa jäädä pois sen hetkisestä elämästä. Toisaalta se on myös ihan luonnollista, että jotkut ystävät voivat jää

  ”Kirjoitan, seiniin autiotalojen,   kirjoitan kuinka sinua tarvitsen, Kirjoitan rappukäytävviin yksinäisten. Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.” Kirjoitan -Dingo Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen kymmeniä kertoja ja yhtä monta kertaa olen painanut deleteä. Voisin puhua musiikin voimaannuttavasta vaikutuksesta vaikka kuinka kauan, mutta nyt en meinaa saada aikaan riviäkään näppäimistöltä. Ihminen, joka ei osaa soittaa kuin suutaan ja laulaa nuotin vierestä, koittaa nyt pukea sanoiksi sen mitä musiikki voi antaa sitä sujuvasti kuuntelevalle. Kerronko, kuinka Hassisenkoneen ”Reippaina käymme rekkain alle” oli pienen pojan lempibiisi, koska siinä laulettiin rekoista?   Kerronko rakkauslauluista, joita kuunnellessa itkettiin räkäposkella ensimmäiset (eikä taatusti viimeiset) sydänsurut? Kerronko ne kaikista parhaat bilebiisit vuosituhannen vaihteesta, kun opiskelijaelämää kulutettiin koulunpenkkiä mieluummin tanssilattialla? (ja kuinka samat biisit saavat jalk

Jokainen meistä haluaa kuuluvansa osaksi isompaa kokonaisuutta. Kuuluvansa osaksi jotakin yhteisöä. Tulla kuuluksi. Kokevansa turvaa toisista ihmisistä. Ihminen on laumaeläin. Jokainen meistä tarvitsee ihmissuhteita elämäänsä. Kontakteja. Vuorovaikutusta. Tukea, apua ja läheisyyttä. Turvaa. Näin monien pyhien aikaan, erityisesti joulun aikaan, nousee esille vahvasti yhteisöllisyys, läheisyys toisiin ihmisiin. Joulua vietetään tiiviisti perheen, sukulaisten ja muiden itselle tärkeiden ihmisten parissa. Joulu on rauhoittumisen aikaa jolloin vietetään kiireetöntä aikaa läheisten kanssa. Mutta näin ei ole kaikilla meillä. Työssäni kohtaan monia ihmisiä joita pitkät pyhät ahdistaa ja aiheuttaa enemmän surua kuin iloa. Monella ei ole läheisiä ihmisiä joiden kanssa viettää pyhiä, olla rennosti ja saada läheisyyttä, turvaa toisista. Monet tekijät voivat vaikuttaa siihen, että ihmisellä ei enää ole läheisiä ympärillä ja tukiverkosto on supistunut todella pieneksi. Monesti niihin ole voinut itse

  Marraskuun teemana meillä Varapäreessä oli mielenterveys. Se jos mikä koskettaa aivan jokaista! Jokaisella meistä on mielenterveys. Oli se sitten hyvä, huono tai siltä ja väliltä.    Jokainen ihminen käy elämänsä aikana jonkinlaisia mielenterveyteen liittyvä haasteita läpi. Ei ole olemassa sellaista rautaista ja jääkylmää immeistä joka siltä välttyisi. Vaikka nämä ”päänsisäiset” ongelmat mielletään valitettavasti edelleen tänäkin päivänä tabuna,   ei se poista sitä tosi asiaa, että kuka tahansa voi sairastua.                                                                  On myös äärimmäisen tärkeä muistaa, että jokainen myös kokee asiat eri tavalla.  Joku asia joka toiselle ei herätä juurikaan tunteita, voi toiselle taas olla suurempi ja haastavampi käsitellä. Itse olen kamppaillut mielenterveysongelmien kanssa lapsesta saakka. Taustalla on masennusta,  ahdistusta,  paniikkihäiriötä ja unettomuutta. Kahdesti olen uupunut pahasti, toisella kertaa päätin ettei tässä ole mitään