Elämää Varapäreessä

Vietämme Osaaminen näkyviin -viikkoa ja Varapäre on jälleen kerran mukana viikossa! Tärkeä teema jota nostaa esille ja herätellä keskustelua! "Osaamista kertyy monissa ympäristöissä: työelämä, arki, harrastus, vapaa-aika, perhe-elämä, koulutus, kurssit jne. Kaikkialla syntyvä osaaminen on arvokasta!  Jokaisella on monenlaista ja moninaista osaamista, ja kun sen huomaa, löytää osaamiselleen käyttöä.  Osaaminen on itsessään arvokasta, ja sen huomaaminen ja näkyväksi tekeminen on merkityksellistä osallisuuden, toimijuuden, sivistyksen, hyvinvoinnin ja työllisyyden näkökulmista." -kamppiksen sloganit Oletko pysähtynyt koskaan miettimään sun osaamista?  Moni vastaa tähän kohtaan varmastikin, että "tottakai, ainakin silloin kun olen tehnyt CV:tä ja työhakemusta". Mutta mitä vastaat siihen, että oletko huomannut kaiken sun osaamisen? Ootko päivittänyt sun hakemuksen osaamisluetteloa vuosien saatossa vai meneekö se samalla kaavalla? Saatko sun osaamista esille sun työssä? O

                                                                   Meillä on Varapäreessä elokuun teemana "oma polku". Minulle tämä aihe herätti monenlaista tunnetta. Oma polkuni on ollut hyvin kivikkoinen ja täynnä töyssyjä. Mutta vastapainona jokaisen töyssyn myötä tullutta kokemusta ja oppia.  Kun taaksepäin katsoo, huomaan olleeni suurimman osan elämästäni "hukassa", vailla suuntaa.  Vaikka jonkinlainen käsitys minulla on aina ollut mitä tulevaisuudelta haluan, on elämä antanut minulle lukemattomia haasteita joita nyt ajatellen olen joutunut "suorittamaan" ennen kuin olen päässyt eteenpäin niitä tavoitteita kohden.  Jo pienestä lapsesta lähtien minulla oli vahva oma tahto. Asiat piti mennä juuri niin kuin itse halusin, olin yksinhuoltaja äidille kova pala purtavaksi. Muistankin äitini monesti sanoneen minua itsepäiseksi tytöksi jolle on ihan turha kertoa miten asiat kuuluisi tehdä, kun tein ne taatusti päinvastoin. Enkä ole tähän ikään mennessä muuttun

  Luin tänään Yleltä Emilia Kujalan kolumnin  ” Toipumistarinoidentehtailu on vallankäytön muoto, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksi a”.  Kolumnissa otetaan kantaa siihen, kuinka mediassa kovin usein kokemustarinat typistyvät taisteluun, joka voitettiin. Mitä vaikeampi tarina, sen parempi ja tähän lisätään vielä jokin kiva ”klikkiotsikko”. Tätä perustellaan toivon lisäämisenä.   Olen itsekin kokemusasiantuntijana tätä   usein pohtinut ja osittain myös tätä ilmiötä vierastanut. Älkää käsittäkö väärin, minusta on erityisen tärkeää, että kokemusasiantuntijoita hyödynnetään mahdollisimman laajasti ja toivon tuominen on tärkeää. Olen kuitenkin itse kamppaillut oman tarinan ja sen kertomisen kanssa sen suhteen, että kerrottuna kaikki tuntuu näyttäytyvän hienommalta, kuin mitä se todellisuudessa onkaan.   Toisinaan tuntuu, että harteilleni yritetään laittaa sankarin viittaa, jota en halua.   Vaikka olen kulkenut vaikean polun masennukseni kanssa ja se työ, jonka olen tehnyt i

                                                                                        Hei, Olen Maria Lämsä ja aloitin Varapäreen toiminnanohjaajana toukokuun alussa. Olen tullut innolla oppimaan uutta työtä ja minut on otettu hyvin vastaan. Kahden ohjausalan koulutuksen myötä olen aina työskennellyt ihmisten parissa, vauvoista- vaareihin. Toisaalta olen sydämeltäni yhdistysaktiivi, jo kouluaikoina kuuluin aina oppilaskuntaan ja pisimäpään olen ollut Mannerheimin lastensuojeluliiton toiminnassa mukana. Olen syntyperäinen Kiuruvetinen ja perheeseeni kuuluu yrittäjäpuoliso ja kolme lasta. Lasten kautta olen päässyt harrastamaan monia itselle uusia harrastuksia ja tällä hetkellä olemme kaikki partiossa mukana. Esittäytymisen lisäksi minua pyydettiin kirjoittamaan luovuudesta. Täytyy kertoa, että olen lykännyt kirjoittamista mahdollisimman pitkään. Minun luovin tapani ilmasta itsenäni ei todellakaan ole kirjoittaminen. Lähdin miettimään teemaa ja löysin netistä muutamia sivustoja, jonne

                                                                                 Luovuus.. Niin siinäpä vasta laaja käsite. Piti hetken aikaa pohtia mitä se tarkoittaa...   Olenko edes luova? No tottakai, jokainen on, omalla tavallaan!                                                                                                                                                          Minulla luovuus näyttäytyy ehkä erityisesti musiikin saralla, en osaa ehkä lukea nuotteja täydellisesti, mutta sävelkorvaani voisin kuvailla absoluuttiseksi. Olen myös kirjoittanut monen monta lyriikkaa nuorempana, mutta biisiksi asti ne eivät ole koskaan valmistuneet.                Myös runojen kirjoittaminen on ollut minulle eräänlainen terapeuttinen tapa käsitellä elämääni. Olen laulanut koko ikäni, lapsena kilpailin Tenava- ja teinitähtikilpailuissa miltei vuosittain. Kuudennella luokalla nappasin tiukassa kisassa toisen sijan. Meillä on myös musikaalinen suku, löytyy monenlaista osaamista oopperast

Työelämä on elänyt jonkin aikaa jo tietynlaisessa murrosvaiheessa. Työelämän rakenteet ovat muuttuneet ja työntekijöiden tiettyjä piirteitä arvostetaan entistä enemmän esimerkiksi luovuutta, empatiaa ja aloitteellisuutta. Työssä on mukana entistä enemmän teknologiaa ja erilaisia digipalveluita. Työntekijöiltä odotetaan uuden oppimista kokoajan ja ajan hermolla pysymistä. Samaan aikaan kun rakenteet ovat muuttuneet sitä useampi kokee työuupumusta, "burn out" iskee voimalla ja siitä toipuminen viekin sitten aikaa. Työterveyslaitos on tehnyt laajan tutkimuskyselyn Miten Suomi voi? joka antaa paljon tietoa siitä, mitenkä työuupumus on lisääntynyt Suomessa ja minkälaisia oireita siihen liittyy. Korona on heikentänyt työssäjaksamista paljon mutta se ei ole ainoa asia joka selittää asiaa. Monilla aloilla ei tunnisteta työuupumuksen oireita tai niihin reagoidaan edelleen hitaasti. Ihmiset, jotka kokevat työssään "työn imua" jaksavat ja voivat paremmin. Mitenkä siis lisätä