Elämää Varapäreessä

  Meillä Varapäreellä tammikuun teemaksi valikoitui minä riitän! Eikä ihan syyttä. Uuteen vuoteen liittyy paljon toiveita, odotuksia, tavoitteita, joita kasaamme tulevalle vuodelle ja totta kai myös uudenvuoden lupaukset, joita meillä on tapana tehdä.   Nyt käsi ylös kaikki, jotka ovat tehnyt uudenvuoden lupauksia ja epäonnistuneet niissä. Minä ainakin voin nostaa käteni ja varmasti myös jalkani ylös, eikä sekään ehkä riittäisi. Yleensä uuden vuoden lupauksissa ongelma (ainakin minulla) oli se, että yritin tehdä liian isoja muutoksia liian pienessä ajassa. Lähdin suurella innolla, kaikki tai ei mitään asenteella kohti tavoitettani ja ensimmäisen haasteen edessä yleensä jo turhauduin ja lopulta luovutin.   Epäonnistumisen jälkeen henkisesti ruoskin itseäni siitä ja ajattelin, että olen huono ja täysin kelvoton. Uusivuosi on kuitenkin vain päivä muiden joukossa. Eikä vuosiluvun vaihtuminen muuta maagisesti käytännössä yhtään mitään.   Pohdinkin siis sitä, että miksi me kasaamme o

Vuosi 2021 alkaa vedellä niin sanotusti viimeisiään ja on aika katsoa kohti uutta vuotta 2022. En varmaankaan paljoa valehtele siinä, että aikalailla jokainen meistä toivoo, että vuosi 2022 tuo helpotusta meidän arkeen ja korona alkaa hellittämään.  Tätä kun toivottiin jo tältä vuodelta ja askeleita kohti helpompaa arkea on välillä otettu, mutta tällä hetkellä askelia taaksepäin on myös otettu. Tilanteiden nopea muuttuminen on stressaavaa ja voi tuottaa monelle ahdistusta ja pelkoa. Täytyy muistaa, että tämä on aivan normaalia. Ehkäpä olisi jopa hieman epänormaalia jos tälläisiä tunteita ei syntyisi tälläisessä hetkessä ja maailman tilanteessa. Korona haittaa edelleen meidän elämää ja arkea.. pian se on ollut osa meidän elämäämme kahden vuoden ajan. Monelle tämä aika on ollut todella raskasta henkisesti. Henkinen hyvinvointi on laskenut monella merkittävästi kun kotona oleminen on lisääntynyt. Monet eristäytyvät kotiinsa ja yksinäisyyden tunne lisääntyy. Onkin tutkittu, että yksinäisyy

Yksinäisyys on lisääntynyt Suomessa. Voisi jopa sanoa, että yksinäisyys on niin sanotusti kansantautimme tällä hetkellä. Ennen yksinäisyydestä kärsi noin joka viides suomalainen mutta tällä hetkellä yksinäisyydestä kärsii peräti JOKA KOLMAS! Mieti! Joka kolmas suomalainen kokee yksinäisyyttä. Tämä on aivan älyttömän paljon. Ja huolestuttavinta onkin, että tämä lukema on noussut edellisen kahden vuoden aikana. Korona on ollut yksi merkittävä vaikuttaja tähän asiaan. Yksinäisyys on erityisesti lisääntynyt 65- vuotiailla, yksinasuvilla, pienituloisimmilla ja työelämän ulkopuolella olevilla. Yksinäisyyden haitat on lisääntynyt niillä jotka ovat yhteiskunnassamme heikommassa asemassa.  Pitkittyneenä yksinäisyys heikentää ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä, niin fyysistä kuin henkistäkin. Yksinäisyys altistaa monille sairauksille ja erityisesti se vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen heikentävällä tavalla. Yksinäiset ihmiset jäävät muita enemmän ulkopuolelle yhteiskunnan palveluista ja toimin

Kuvittele tilanne, jossa olet tavallisissa arkipuuhissasi esimerkiksi kaupassa ja vastaan tulee tuttava. ”Moi! Mitä sinulle kuuluu?” on aika yleinen keskustelun avaus.  Uskallan väittää, etten ole ainoa, joka on siihen vastannut ”eipä tässä ihmeitä”, ”ihan hyvää” tai muuta vastaavaa ja yleensä heittänyt mitä kuuluu? -kysymyksen takaisin.  Olen usein pohtinutkin, että haluammeko silloin kuulla aidosti mitä toiselle kuuluu, vai kysymmekö kysymyksen niin sanotusti small talkina, koska niin on tapana tehdä ja vastaammeko kysymykseen rehellisesti.  Minä voin ainakin myöntää, etten aina ole vastannut. Olen kertonut, että ihan hyvin menee, vaikka asia ei näin ole ollut, koska olen ajatellut, että niin kuuluu tehdä.  Toisaalta, jos toinen on kertonut elämästään hienoja asioita ja uusista saavutuksista, on vaikeaa kertoa omista haasteista ja pahasta olosta, varsinkaan Citymarketin käytävällä.    Mielenterveys viikkoja vietetään tällä viikolla ja tämän vuoden teemana on hyvä kohtaaminen. Mutta

Muistele miltä sinusta on tuntunut silloin kun olet saanut hyvää palvelua. Muistele miltä susta on tuntunut läheistesi, ystävien seurassa kun olet purkanut heille sydäntä ja he ovat ymmärtäneet ja tukeneet sinua. Tunne on aivan älyttömän vapauttava ja voimaannuttava. Siitä saa paljon energiaa ja jaksamista itselleen. Meistä jokainen kaipaa kuuluksi tulemisen ja ymmärryksen kokemuksia toisten ihmisten kohtaamisten kautta. On tärkeää, että jokainen meistä saa näitä kokemuksia itselleen sillä mitä enemmän niitä saamme sitä enemmän ne vaikuttavat meihin positiivisella tavalla. Koemme, että olemme tärkeitä, meitä arvostetaan ja tulemme hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Kohtaamista, olipa se lyhyt tai pitkä, ei tulisi aliarvioida. Joskus pienikin kohtaaminen voi olla paljon suurempi ihmiselle kuin esimerkiksi pitkä tapaaminen jonkun kanssa. Tärkeintä on ihmisen oma kokemus siitä, että hän on oikeasti tullut kohdatuksi. Varmasti meistä on jokainen tullut hyvin kohdatuksi mutta myös huonost

 Kuinka voi kertoa omasta pahasta olosta muille, jos siihen ei löydä sanoja? Kun sisällä on määrittelemätön paha olo ja möykky, mutta ei osaakkaan kertoa mitään muuta tai mikä painaa. 17-vuotias minä mietin tätä kysymystä paljon. Viimein ympärilläni oli ihmisiä jotka halusi auttaa, mutta huomasin, etten minä osaa ottaa sitä vastaan ja paha oloni lamautti minut täysin. En muista enää miten päädyin käyttämään kappaleiden lyriikoita ja runoja.  Sain sanoja joilla pystyin kertomaan olostani ja tajusin, etten ollut yksin tunteideni kanssa. Sain viimein mahdollisuuden tulla ymmärretyksi.  Niinä aikoina minulle muodistui monta kappaletta hyvin tärkeäksi ja monet niistä ovat sitä edelleen. Ne nostavat edelleen kyyneleet silmiini, mutta nykyään eri syystä kuin ennen. Ne muistuttavat minua siitä mistä kaikesta olen jo selvinnyt. Kun olin aikani käyttänyt niinsanotusti muiden sanoja, aloin uskaltaa hapuilla myös omiani. Aloin kirjoittaa päiväkirjaa ja sitä kautta sain purettua tuntemuksia, joita