Yksi tarina kiusaamisesta
Koulukiusaamisesta puhutaan paljon, ja lehdistä saa viikoittain lukea surullisia tarinoita nuorista, jonka kiusaamiseen koulu ei osaa puuttua tai jotka päätyvät riistämään itseltään hengen loputtoman kiusaamisen ansiosta. Vuodesta toiseen samat tarinat, ja silti tuntuu, ettei kukaan opi mitään. Joka kerta uutisia lukiessani muistan omat kouluvuoteni, jossa kiusaamiseni oli systemaattista ja päivittäistä. Myös tuona aikana monesti toivottomat ajatukset valtasivat mieleni, mutta sisällä kuitenkin tiesin, että jonain päivänä pääsen siitä helvetistä irti, ja en enää ole kenenkään kiusaamisen kohde. Ala-asteella olin kaikkien kaveri, ja opettajanikin mielestä olin henkilö, joka yhdisti pojat ja tytöt kokonaiseksi isoksi luokaksi. Luokallamme ei ketään kiusattu, ja kaikki tulivat toimeen toistensa kanssa. Meillä oli uskomattoman hyvä ja tiivis luokkahenki. Kaikki muuttui, kun viidennen luokan hiihtolomalla muutimme perheeni kanssa Kiuruvedelle, jossa sain heti huomata olevani erila