Elämää Varapäreessä

Jokainen meistä haluaa kuuluvansa osaksi isompaa kokonaisuutta. Kuuluvansa osaksi jotakin yhteisöä. Tulla kuuluksi. Kokevansa turvaa toisista ihmisistä. Ihminen on laumaeläin. Jokainen meistä tarvitsee ihmissuhteita elämäänsä. Kontakteja. Vuorovaikutusta. Tukea, apua ja läheisyyttä. Turvaa. Näin monien pyhien aikaan, erityisesti joulun aikaan, nousee esille vahvasti yhteisöllisyys, läheisyys toisiin ihmisiin. Joulua vietetään tiiviisti perheen, sukulaisten ja muiden itselle tärkeiden ihmisten parissa. Joulu on rauhoittumisen aikaa jolloin vietetään kiireetöntä aikaa läheisten kanssa. Mutta näin ei ole kaikilla meillä. Työssäni kohtaan monia ihmisiä joita pitkät pyhät ahdistaa ja aiheuttaa enemmän surua kuin iloa. Monella ei ole läheisiä ihmisiä joiden kanssa viettää pyhiä, olla rennosti ja saada läheisyyttä, turvaa toisista. Monet tekijät voivat vaikuttaa siihen, että ihmisellä ei enää ole läheisiä ympärillä ja tukiverkosto on supistunut todella pieneksi. Monesti niihin ole voinut itse

  Marraskuun teemana meillä Varapäreessä oli mielenterveys. Se jos mikä koskettaa aivan jokaista! Jokaisella meistä on mielenterveys. Oli se sitten hyvä, huono tai siltä ja väliltä.    Jokainen ihminen käy elämänsä aikana jonkinlaisia mielenterveyteen liittyvä haasteita läpi. Ei ole olemassa sellaista rautaista ja jääkylmää immeistä joka siltä välttyisi. Vaikka nämä ”päänsisäiset” ongelmat mielletään valitettavasti edelleen tänäkin päivänä tabuna,   ei se poista sitä tosi asiaa, että kuka tahansa voi sairastua.                                                                  On myös äärimmäisen tärkeä muistaa, että jokainen myös kokee asiat eri tavalla.  Joku asia joka toiselle ei herätä juurikaan tunteita, voi toiselle taas olla suurempi ja haastavampi käsitellä. Itse olen kamppaillut mielenterveysongelmien kanssa lapsesta saakka. Taustalla on masennusta,  ahdistusta,  paniikkihäiriötä ja unettomuutta. Kahdesti olen uupunut pahasti, toisella kertaa päätin ettei tässä ole mitään