Elämää Varapäreessä

Muutto uudelle paikkakunnalle tai kouluun hakeminen pelottaa; mitä jos joudun tulemaan maitojunalla kotiin? Entä jos en saa uusia ystäviä? Mitä teen, jos en saakaan töitä tai uuteen, pelottavaan tilanteeseen hyppääminen ei kannakaan tulosta? P elko tulevasta saattaa estää tekemästä tai kokemasta asioita. Tekisi mieli vaan luovuttaa ja valita pelkurin reitti ulos tilanteista, mitkä pelottavat ja tuntuvat epämiellyttäville. Tulevaisuutta e i voi kukaan  meistä  ennalta tietää. Siihen voi kuitenkin varautua. Epäonnistumista pelkää meistä varmasti jokainen. Mutta mitä sitten, jos uusi kaupunki ei tuntunutkaan omalle ja haluat palata lähtöpisteeseen? Lähdit maailmalle, vaikka sinua pelotti. Se jos mikä tulisi muistaa, vaikka palaisitkin maitojunalla kotiin! On rohkeutta myöntää, että joku juttu ei sinun kohdallasi toimikaan. Entä, jos ja kun epäonnistut jossain, niin miten suhtaudut siihen? Toteat, että eipäs onnistunut. Unohdat asian, etkä varmasti kokeile sitä enää koskaan? Vai opitko vir

  Olin 7-luokalla, kun vähitellen aloin kuulemaan ikäviä kommentteja niin kasvotusten kuin sosiaalisessa mediassa. Olin luokan parhaimpia oppilaita ja menestyin myös ratsastuksessakin. Kuulin jatkuvasti miten minussa on aina jotain vikana. Milloin lausuin luokan edessä esitelmää liian kovalla äänelle, milloin liian hiljaisella. Pikkuhiljaa kommentit muuttuivat rajummiksi. Luin facebookista miten minut pitäisi nylkeä sekä kuulin tappouhkauksia myös selkäni takana.  Kävin usein koulun terveydenhoitajan vastaanotolla vatsakipujen vuoksi. Pääsin aina lähtemään kotiin kesken päivän. Vatsavaivojen syytä etsittiin, mutta koskaan mitään selittävää fyysistä ongelmaa ei löytynyt. Myöhemmin olen ymmärtänyt sen johtuneen siitä, että halusin koulusta pois vaikken sitä tiedostanutkaan sillloin itse.  Kävin usein keskustelemassa luokanvalvojani kanssa, siitä miten kiusaamiselle saataisiin loppu. Myös äitini oli mukana. Yksi kiusaajista vaihtoi luokkaa, mutta ei se kiusaamiselle stoppia tehnyt. Se pik