Velkaantumisen ei tarvitse olla häpeä!
Sanasta talous minulle tulee mieleen jostain syystä matikantunnit, ne liian pitkiltä tuntuvat, matelevat minuutit kun itku silmässä tuijotin tehtävämonistetta. Päässä ei pyöri yhtään mitään, tuntuu että ajatukset menee kerrassaan jumiin. Sumeat numerot vaan pyörivät silmissä kun opettaja nojautuu pulpettiani vasten, hengitys haisten välitunnilla nautitulta kahvilta. En ole koskaan ollut numeroiden perään enkä nuorempana välittänyt säästämisestä tai rahojen tarkasta laskemisesta. Pienet tuet, mitä sain, menivät vuokraan ja laskuihin. Tuntui, että säästämiseen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Kun pääsin töihin, nautin tunteesta, kun ei tarvinnut kaupan hyllyillä etsiä aina sitä halvinta tuotetta. Siltikin välillä huomasin olevani tilanteessa, että loppukuusta rahat olivat loppuneet. Kun ei ole koskaan oppinut tai opetellut tauloudenhallintaa, voi edessä olla tilanne, että ihminen velkaantuu. Velkaantuminen voi tapahtua suhteellisen salaa.Voi olla, että yksinkertaisesti ei v