Elämää Varapäreessä

Kuvittele tilanne, jossa olet tavallisissa arkipuuhissasi esimerkiksi kaupassa ja vastaan tulee tuttava. ”Moi! Mitä sinulle kuuluu?” on aika yleinen keskustelun avaus.  Uskallan väittää, etten ole ainoa, joka on siihen vastannut ”eipä tässä ihmeitä”, ”ihan hyvää” tai muuta vastaavaa ja yleensä heittänyt mitä kuuluu? -kysymyksen takaisin.  Olen usein pohtinutkin, että haluammeko silloin kuulla aidosti mitä toiselle kuuluu, vai kysymmekö kysymyksen niin sanotusti small talkina, koska niin on tapana tehdä ja vastaammeko kysymykseen rehellisesti.  Minä voin ainakin myöntää, etten aina ole vastannut. Olen kertonut, että ihan hyvin menee, vaikka asia ei näin ole ollut, koska olen ajatellut, että niin kuuluu tehdä.  Toisaalta, jos toinen on kertonut elämästään hienoja asioita ja uusista saavutuksista, on vaikeaa kertoa omista haasteista ja pahasta olosta, varsinkaan Citymarketin käytävällä.    Mielenterveys viikkoja vietetään tällä viikolla ja tämän vuoden teemana on hyvä kohtaaminen. Mutta

Muistele miltä sinusta on tuntunut silloin kun olet saanut hyvää palvelua. Muistele miltä susta on tuntunut läheistesi, ystävien seurassa kun olet purkanut heille sydäntä ja he ovat ymmärtäneet ja tukeneet sinua. Tunne on aivan älyttömän vapauttava ja voimaannuttava. Siitä saa paljon energiaa ja jaksamista itselleen. Meistä jokainen kaipaa kuuluksi tulemisen ja ymmärryksen kokemuksia toisten ihmisten kohtaamisten kautta. On tärkeää, että jokainen meistä saa näitä kokemuksia itselleen sillä mitä enemmän niitä saamme sitä enemmän ne vaikuttavat meihin positiivisella tavalla. Koemme, että olemme tärkeitä, meitä arvostetaan ja tulemme hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Kohtaamista, olipa se lyhyt tai pitkä, ei tulisi aliarvioida. Joskus pienikin kohtaaminen voi olla paljon suurempi ihmiselle kuin esimerkiksi pitkä tapaaminen jonkun kanssa. Tärkeintä on ihmisen oma kokemus siitä, että hän on oikeasti tullut kohdatuksi. Varmasti meistä on jokainen tullut hyvin kohdatuksi mutta myös huonost