Elämää Varapäreessä

Haikein mielin kirjoittelen tätä blogitekstiä. Työni apuohjaajana Varapäreellä päättyy tänään! Olo on todellakin haikea ja parit itkut olen tässä aamun aikana ehtinyt tirauttaa. Samaan aikaan olen iloinen, koska työstä olen saanut niin paljon uutta elämääni että en voi olla haikea työn päättymisestä liian kauaa. Ja varmasti tulen vielä Varapäreellä käymään! Aloitin työt Paikka Auki-avustuksen kautta viime vuoden toukokuussa. Korona vaikeutti töiden alkamista niin, että koko toukokuun ajan Varapäre oli kiinni. Toukokuussa pidimme pihatreffejä, joihin sai tulla kahville ja lukemaan lehtiä. Siellä tapasin jo osan Varapäreen vakituisista kävijöistä. Kesäkuussa ovet vihdoin avautuivat ja pääsin mukaan Varapäreen arkeen ja tapaamaan kävijöitä. Paikka Auki-avustusohjelman kautta pääsin työllistymään vuodeksi apuohjaajan pestiin. Alkuun jännitin sitä, miten pääsen työporukkaan mukaan ja kuinka kävijät minuun suhtautuvat. Aika nopeasti huomasin, että tämä huoli oli turha. Johanna ja Salme o

Tässä kuussa olemme Varapäreen sosiaalisessa mediassa käsitelleet opiskelijoiden mielenterveyteen liittyviä asioita hyvinkin ahkerasti. Olemme julkaisseet aiheeseen liittyen jo kaksi blogitekstiä, jotka kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa. Instagramista löydät ajankohtaista tietoa opiskelijoiden mielenterveyteen liittyvistä asioista sekä vinkkejä opiskelussa jaksamiseen. Haluan itse tuoda esille vielä aiheeseen liittyen opiskelemisen työn ohella. Itsehän suoritan jo toista kertaa opiskeluja työn ohella. Ensimmäisen kerran opiskelin työn ohella sosionomiksi ja tällä hetkellä opiskelen YAMK-sosionomin opintoja työn ohella. Sosionomiksi opiskellessa olin kuitenkin ensimmäisen puoli vuotta vanhempainvapaalla ja tämän jälkeen suurimman osana ajasta olin opintovapaalla aikuiskoulutustuella. Itse työn ohella kävin opintoja ehkä noin kahden lukukauden ajan ja tein silloin 80 % työaikaa. Suoritin opinnot ajallaan, himpun verran nopeamminkin mitä piti. Työnohella opiskelua haastoi vielä pien

Korona-ajalla on suurta vaikutusta opiskelijoiden hyvinvointiin. Etäopiskelun vuoksi osallisuuden kokemus esimerkiksi opiskelijayhteisössä puuttuu ja koetaan yksinäisyyttä. Opiskelijat kokevat entistä enemmän stressiä ja uupumusta nyt poikkeusoloissa. Tutkimuksen mukaan vuonna 2020 Helsingin yliopiston opiskelijoista 60 prosenttia koki uupumusta korona-aikana. Etäopiskelun vuoksi yhteisöllisyyden kokemus ja vertaistuki, jotka ovat usein ovat merkittävä tuki opiskelussa jaksamiseen, voivat puuttua. Vertaistuen saaminen opiskelutehtäviin voi olla hankalampaa etäopiskelun aikana senkin vuoksi, että jotkut opiskelijoista eivät ole tavanneet eivätkä tunne muita ryhmäläisiä. Silloin voi olla kynnys ottaa yhteyttä muihin. Lisäksi ammattiin opiskelevat ovat olleet huolissaan opintojen etenemisestä, kun opintoihin kuuluu käytännön harjoituksia ja näyttöjä. Etäopiskelu voi itsestään jo olla uuvuttavampaa kuin lähiopiskelu. Itsekin olen huomannut, että etäopiskelu vaatii enemmän keskittymistä v

Aikaisemmassa postauksessa esittelin itseni, mutta lyhyesti kerrottuna olen ammattikoreakoulun toisen vuoden opiskelija ja ennen ammattikorkeaan siirtymistä opiskelin lukiossa. Ja valmistuin vuonna 2019 ylioppilaaksi samana syksynä siirryin ammattikorkeaan opiskelemaan. Opiskelu on yleisesti ottaen ollut minulle rankkaa, sillä olen hyvin kunnianhimoinen opiskelija ja tähtään aina korkealle. Tämä vaatii kovaa pieksentää eikä se ole aina niin hyväksi. Opiskelijan pitäisi osa hieman välillä himmata opintojen parissa. Aina ei tarvitse olla täydet pisteet tenteistä tai kiitettävä rivi todistuksessa, joskus riittää, kun tekee vain parhaansa. Olen huomannut opintojeni aikana, kun olen yrittämällä yrittänyt pärjätä, se on mennyt aivan penkin alle, ei siis kannata keskittyä vain lukemiseen vaan pitää antaa myös vapaa-ajalle aikaa. Maailmalla vallitsee ikävä tilanne, mikä rajoittaa arkipäiväisiä asioita. Vuoden päivät minäkin olen ollut enemmän etäopintojen parissa, kuin fyysisesti kampuksella