Elämää Varapäreessä

Vuosi 2021 alkaa vedellä niin sanotusti viimeisiään ja on aika katsoa kohti uutta vuotta 2022. En varmaankaan paljoa valehtele siinä, että aikalailla jokainen meistä toivoo, että vuosi 2022 tuo helpotusta meidän arkeen ja korona alkaa hellittämään.  Tätä kun toivottiin jo tältä vuodelta ja askeleita kohti helpompaa arkea on välillä otettu, mutta tällä hetkellä askelia taaksepäin on myös otettu. Tilanteiden nopea muuttuminen on stressaavaa ja voi tuottaa monelle ahdistusta ja pelkoa. Täytyy muistaa, että tämä on aivan normaalia. Ehkäpä olisi jopa hieman epänormaalia jos tälläisiä tunteita ei syntyisi tälläisessä hetkessä ja maailman tilanteessa. Korona haittaa edelleen meidän elämää ja arkea.. pian se on ollut osa meidän elämäämme kahden vuoden ajan. Monelle tämä aika on ollut todella raskasta henkisesti. Henkinen hyvinvointi on laskenut monella merkittävästi kun kotona oleminen on lisääntynyt. Monet eristäytyvät kotiinsa ja yksinäisyyden tunne lisääntyy. Onkin tutkittu, että yksinä...

Yksinäisyys on lisääntynyt Suomessa. Voisi jopa sanoa, että yksinäisyys on niin sanotusti kansantautimme tällä hetkellä. Ennen yksinäisyydestä kärsi noin joka viides suomalainen mutta tällä hetkellä yksinäisyydestä kärsii peräti JOKA KOLMAS! Mieti! Joka kolmas suomalainen kokee yksinäisyyttä. Tämä on aivan älyttömän paljon. Ja huolestuttavinta onkin, että tämä lukema on noussut edellisen kahden vuoden aikana. Korona on ollut yksi merkittävä vaikuttaja tähän asiaan. Yksinäisyys on erityisesti lisääntynyt 65- vuotiailla, yksinasuvilla, pienituloisimmilla ja työelämän ulkopuolella olevilla. Yksinäisyyden haitat on lisääntynyt niillä jotka ovat yhteiskunnassamme heikommassa asemassa.  Pitkittyneenä yksinäisyys heikentää ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä, niin fyysistä kuin henkistäkin. Yksinäisyys altistaa monille sairauksille ja erityisesti se vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen heikentävällä tavalla. Yksinäiset ihmiset jäävät muita enemmän ulkopuolelle yhteiskunnan palveluista ja to...

Kuvittele tilanne, jossa olet tavallisissa arkipuuhissasi esimerkiksi kaupassa ja vastaan tulee tuttava. ”Moi! Mitä sinulle kuuluu?” on aika yleinen keskustelun avaus.  Uskallan väittää, etten ole ainoa, joka on siihen vastannut ”eipä tässä ihmeitä”, ”ihan hyvää” tai muuta vastaavaa ja yleensä heittänyt mitä kuuluu? -kysymyksen takaisin.  Olen usein pohtinutkin, että haluammeko silloin kuulla aidosti mitä toiselle kuuluu, vai kysymmekö kysymyksen niin sanotusti small talkina, koska niin on tapana tehdä ja vastaammeko kysymykseen rehellisesti.  Minä voin ainakin myöntää, etten aina ole vastannut. Olen kertonut, että ihan hyvin menee, vaikka asia ei näin ole ollut, koska olen ajatellut, että niin kuuluu tehdä.  Toisaalta, jos toinen on kertonut elämästään hienoja asioita ja uusista saavutuksista, on vaikeaa kertoa omista haasteista ja pahasta olosta, varsinkaan Citymarketin käytävällä.    Mielenterveys viikkoja vietetään tällä viikolla ja tämän vuoden teemana...

Muistele miltä sinusta on tuntunut silloin kun olet saanut hyvää palvelua. Muistele miltä susta on tuntunut läheistesi, ystävien seurassa kun olet purkanut heille sydäntä ja he ovat ymmärtäneet ja tukeneet sinua. Tunne on aivan älyttömän vapauttava ja voimaannuttava. Siitä saa paljon energiaa ja jaksamista itselleen. Meistä jokainen kaipaa kuuluksi tulemisen ja ymmärryksen kokemuksia toisten ihmisten kohtaamisten kautta. On tärkeää, että jokainen meistä saa näitä kokemuksia itselleen sillä mitä enemmän niitä saamme sitä enemmän ne vaikuttavat meihin positiivisella tavalla. Koemme, että olemme tärkeitä, meitä arvostetaan ja tulemme hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Kohtaamista, olipa se lyhyt tai pitkä, ei tulisi aliarvioida. Joskus pienikin kohtaaminen voi olla paljon suurempi ihmiselle kuin esimerkiksi pitkä tapaaminen jonkun kanssa. Tärkeintä on ihmisen oma kokemus siitä, että hän on oikeasti tullut kohdatuksi. Varmasti meistä on jokainen tullut hyvin kohdatuksi mutta myös huonost...

 Kuinka voi kertoa omasta pahasta olosta muille, jos siihen ei löydä sanoja? Kun sisällä on määrittelemätön paha olo ja möykky, mutta ei osaakkaan kertoa mitään muuta tai mikä painaa. 17-vuotias minä mietin tätä kysymystä paljon. Viimein ympärilläni oli ihmisiä jotka halusi auttaa, mutta huomasin, etten minä osaa ottaa sitä vastaan ja paha oloni lamautti minut täysin. En muista enää miten päädyin käyttämään kappaleiden lyriikoita ja runoja.  Sain sanoja joilla pystyin kertomaan olostani ja tajusin, etten ollut yksin tunteideni kanssa. Sain viimein mahdollisuuden tulla ymmärretyksi.  Niinä aikoina minulle muodistui monta kappaletta hyvin tärkeäksi ja monet niistä ovat sitä edelleen. Ne nostavat edelleen kyyneleet silmiini, mutta nykyään eri syystä kuin ennen. Ne muistuttavat minua siitä mistä kaikesta olen jo selvinnyt. Kun olin aikani käyttänyt niinsanotusti muiden sanoja, aloin uskaltaa hapuilla myös omiani. Aloin kirjoittaa päiväkirjaa ja sitä kautta sain purettua tunte...

Kirjat ja lukeminen. Mikä olisikaan parempaa ajanvietettä ja rentoutumista!   Harrastuksistani kenties rakkain ja joka on vuosi vuodelta vienyt minut enemmän ja enemmän mukanaan, LUKEMINEN. Ajattelin, että omasta harrastuksesta kertominen sopisi tämän kuukauden teemaamme hyvin eli teemanahan on "taide ja kulttuuri osana meidän hyvinvointia". Kirjallisuus on omasta mielestäni taidetta ja osa myös meidän kulttuuriperintöämme.  Lukemisessa parasta on ehdottomasti se, että kirjojen ja tarinoiden kautta pääsee seikkailemaan eri maailman kolkkiin, tutustumaan eri henkilöihin ja hahmoihin sekä tarinoiden kautta pääsee myös mukaan mielikuvituksen maailmoihin. Monesti kirjojen tapahtumiin pystyy myös samaistumaan, pystyy pohtimaan sitä kautta omaa elämää ja kokemuksia kuin myös yhteiskunnallisia asioita. Itse tykkään kirjoista, jotka ottavat samalla kantaa myös yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja nostavat niitä selkeästi ja ytimekkäästi esille. Esimerkiksi naisten ja miesten välinen tasa...

Minä kohtasin nettikiusaamista lähes kymmenen vuotta sitten. Esiinnyin televisiossa eräässä reality-sarjassa ja suoraan sanottuna ei käynyt mielessäkään, että sitä kautta saisin niskaani sellaisen määrän paskaa mitä silloin sain. Omasta mielestäni ohjelmasta välittyi viaton hauskanpito, mutta ilmeisesti olemukseni, vaatteeni, kasvoni, vartaloni, hiukseni, eli siis aivan kaikki minussa herätti keskustelupalstalle kommentoineissa lähinnä suunnatonta ärsytystä ja inhoa. Palstalla ruodittiin kaikki ulkonäöstäni puhetyyliini. Kaikki minun elämäntavoistani persoonaani tuomittiin tämän 25 minuutin mittaisen ohjelman perusteella. Ja voin kertoa, ettei tämän alle puolen tunnin aikana kovin syväluotaavaa analyysiä meikäläisestä olisi saanut! Silti vain nämä kiusaajat keskustelivat siitä, millainen ihminen olen ja millainen tulen olemaan. En viitsi kertoa pahimpia kommentteja (sen verran voin kertoa, että ne olivat oksettavia ja pahimmillaan täynnä ilmiselvää naisvihaa), mutta kommenteissa minu...