Ruudun takaa on helppo huudella- miten nettikiusaamista saisi vähennettyä?

Minä kohtasin nettikiusaamista lähes kymmenen vuotta sitten. Esiinnyin televisiossa eräässä reality-sarjassa ja suoraan sanottuna ei käynyt mielessäkään, että sitä kautta saisin niskaani sellaisen määrän paskaa mitä silloin sain. Omasta mielestäni ohjelmasta välittyi viaton hauskanpito, mutta ilmeisesti olemukseni, vaatteeni, kasvoni, vartaloni, hiukseni, eli siis aivan kaikki minussa herätti keskustelupalstalle kommentoineissa lähinnä suunnatonta ärsytystä ja inhoa.

Palstalla ruodittiin kaikki ulkonäöstäni puhetyyliini. Kaikki minun elämäntavoistani persoonaani tuomittiin tämän 25 minuutin mittaisen ohjelman perusteella. Ja voin kertoa, ettei tämän alle puolen tunnin aikana kovin syväluotaavaa analyysiä meikäläisestä olisi saanut! Silti vain nämä kiusaajat keskustelivat siitä, millainen ihminen olen ja millainen tulen olemaan. En viitsi kertoa pahimpia kommentteja (sen verran voin kertoa, että ne olivat oksettavia ja pahimmillaan täynnä ilmiselvää naisvihaa), mutta kommenteissa minut haukuttiin mm. lihavaksi, rumaksi ja juntiksi. Siellä myös ennustettiin, että tulen kuolemaan tuskallisen kuoleman alkoholisoituneena, sairaalloisesti lihavana ja yksin elävänä naisena vailla korkeakoulutusta. Tämä kaikki sen perusteella, että olin jo silloin hieman pyöreä ja ohjelmassa näytettiin, kun join olutta?


Luin kommenttikenttää ällistyneenä, miten ihmeessä ihmisillä olikaan otsaa tuomita minut ja koko elämäni, toivoen minulle pahaa ja jopa tuskallista kuolemaa yhden televisiosarjan tähden! Ensin nauroin kommenteille, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat kalvaa mielessä. Näiden ihmisten perusteluina kommenteille oli: mitäs menit telkkariin kaikkien nähtäväksi. Eli olin televisiossa, joten heillä on automaattinen oikeus haukkua koko olemukseni netissä? Kommentit tuntuivat pahenevan, mitä pidemmälle niitä luin ja seurasin. Välillä kommentointi lakkasi, mutta kun ohjelma esitettiin televisiossa uusintana, alkoi kiusaaminen uudelleen.

Ajatus siitä, että nettikiusaaja asioikseen avaa koneen, kirjoittaa hakukoneeseen ”ohjelma x osallistuja x keskustelu”, etsii oikean foorumin ja tämän jälkeen antaa sanaisen arkkunsa suoltaa ne kaikista hirveimmät ja loukkaavimmat sanat, mitä voi toisesta ihmisestä keksiä! Voiko todella ihmisellä olla niin paha olo, että omat ärsytykset ja sen hetken kiukut puretaan tuntemattoman ihmisen ”ärsyttävään leukaan” tai ”Seppälästä ostettuihin farkkuihin”? Ja kaikki tämä oikeutetaan sillä, että oma syy, mitäs menit julkiseen formaattiin esiintymään.  Tuntui erityisen pahalle, että tuntematon ihminen kiinnitti huomion juuri siihen kohtaan itsessä, mistä ei muutenkaan välitä. Miksi heti ensimmäisenä minusta mieleen tullut kommentti on ”onpa lihava akka” eikä esimerkiksi, että olipa iloisen oloinen nuori nainen?


Luen aika paljon kommentteja erilaisissa keskusteluissa, pääasiassa Facebookissa. Joka kerta järkytyn jostakin kommentista. Omat kokemukseni palaavat joskus mieleeni, mutta enemmän pelästyn sitä, mitä ihan tavalliset suomalaiset lapset ja nuoret joutuvat kestämään ja lukemaan.

Suomalaiset, aikuiset ihmiset ovat kovia tyrkyttämään omaa mielipidettään ja ala-arvoisia kommenttejaan, kun siihen mahdollisuus tulee. Naisviha kukkii, seksuaalivähemmistön edustajia kuvaillaan sairaiksi, poliitikoille toivotaan kuolemaa. Edes alaikäiset lapset eivät ole turvassa. Ja nämä kaikki kerrotaan reteästi omalla nimellä ja kasvoilla.

Ihmiset eivät välttämättä edes ymmärrä sitä, että myös netissä suollettu karu teksti voi johtaa rikosilmoitukseen. Myös netissä kiusaaminen on rikos. Ja vaikka ”läpällä” tekisit omasta tai kaveriporukan mielestä hassun hauskoja meemikuvia, joissa tunnettu poliitikko on muokattu esiintymään alasti, voi kuva jäädä ikuisiksi ajoiksi pyörimään nettiin ja jossain vaiheessa löytää tiensä takaisin elämääsi vakavin seurauksin.

Ja taas kerran perusteluina on se, että mitäs menit itse julkisuuteen. Miten voimme olettaa, että omat lapset ja nuoret pysäyttävät kiusaamisen kierteen, jos näytämme tällaista esimerkkiä? Viesti, mitä heille kerromme omalla toiminnallamme, että KIUSAAMINEN ON OIKEIN TIETYISSÄ TILANTEISSA.

Jossain tosiaan on menty pieleen ja pahasti. Nettikiusaamisesta on tullut hyvin näkyvää ja kiusaaminen on päivittäin räikeästi esillä suosituissa sosiaalisen median sovelluksissa. Myös nettikiusaaminen on rangaistava rikos, mutta valitettavan moni ei sitä tiedä. Myös nettikiusaamisesta voi tehdä rikosilmoituksen, mutta valitettavan usein sitä ei kehdata tehdä, tai ajatellaan, ettei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä.

Itseäni huolestuttaa eniten se, että netti- ja somekiusaamisesta on tullut normaalia arkea ja jopa osa jokapäiväistä lasten ja nuorten nettikäyttäytymistä. Some- ja nettikiusaamisen normalisoinnista ei voi syyttää pelkästään nuorisoa, sillä usein nimenomaan vanhemmilta tuntuu olevan netin käytöstavat hukassa. Miten voimme olettaa omien lastemme osaavan käyttäytyä netissä, jos itse riehumme paikkakunnan Puskaradiossa suu vaahdossa siitä, miten naapurin Ritvaan meni taas hermo tai kerromme Facebookin kommenttikentässä, että kylläpä tämä missiehdokas on tyrkyn näköinen, ruma akka hyhhyh! Somevaikuttajan perheestä tehdään perättömiä lastensuojeluilmoituksia, ihan vaan koska tämän ihmisen luoma sisältö ärsyttää, kunnianloukkaus on saanut arkisen merkityksen eikä rikosilmoituksia enää yksinkertaisesti jakseta tehdä. Loukkaaminen, vainoaminen ja perättömien juorujen levittäminen on osa internetkulttuuria.

Kiusaaminen EI KUULU nettiin ja someen. Kiusaamisen EI TARVITSE OLLA osa kaikkien nettikulttuuria ja päivittäistä somen käyttöä. Ja kiusaamista ei tarvitse yhtään kenenkään kestää. Netissä räyhäävien pitäisi muistaa, että vaikka siellä toistemme kanssa keskustelemme virtuaalisesti, välillämme ruudut, on siellä toisessa päässä silti ihminen. Sanat loukkaavat, oli ne ääneen sanottu tai kirjoitettu.

Minusta netissä muita haukkuvat ja arvostelevat ihmiset ovat pelkureita. He kätkeytyvät hätäisesti kyhättyjen nimimerkkiensä taakse ja päästelevät tuntemattomina niin sanotusti suunsa puhtaaksi. Tätä tehdään myös omalla nimellä ja kasvoilla, ilman mitään yritystä olla anonyymi! Ihmisiltä on hämärtynyt käsite kohteliaasta käytöksestä ja yleisistä käytöstavoista. Kyllä, ne pätevät myös netissä! Miten ne eivät voisi päteä myös siellä, kun lähes jokainen meistä viettää netissä ja somessa vapaa-aikaansa?

Kaiken tämän jälkeen vaadimme lapsiltamme ja nuoriltamme, että he osaavat käyttäytyä ja olla ihmisiksi. 


Mutta mitä tälle ongelmalle voi tehdä?  Luulen, ettei nettikiusaaminen katoa sormia napsauttamalla. Jos se olisi niin helppoa, ei meillä olisi kiusaamista laisinkaan. Jos minua jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten sai noin vapaasti arvostella ja haukkua keskustelupalstoilla, ja tilanne on nyt kaksin verroin karmeampi, niin mitä pahenevalle tilanteelle enää voi tehdä?

Minä haluaisin kannustaa kiusaamista kohtaavia ihmisiä tarttumaan aiheeseen välittömästi. Kommentoi asiallisesti takaisin ilkeästi kommentoivalle, mutta älä lähde mukaan loan heittoon. Ilmianna käyttäjiä, tee ilmoitus ylläpidolle. Ota screenshotteja, kerro muille asiasta ja älä anna periksi kiusaajalle. Sinulla on oikeus päättää, miten kiusaajan kommentointiin reagoit. Joskus on parasta vain jättää kiusaaminen huomiotta ja blokata kiusaajat.

Yksi hyvä vinkki toimii usein. Huomaat ärsyyntyväsi taas kerran tuon yhden tubettajan sisällöstä ja olet jo kirjoittamassa ikävää kommenttia hänen sivuilleen. Entäpä jos enterin lyömisen ja kommentin lähettämisen sijaan pistäisit koneen tai puhelimen kiinni, hengittäisit pari kertaa syvään ja antaisit asian olla? Kuka inhottavasta kommentista loppujen lopuksi hyötyy yhtään mitään?

Ehkä emme saa nettikiusaamista koskaan loppumaan aivan täysin, mutta meidän ei tarvitse lukea ikäviä asioita itsestämme tai läheisistämme ja vain sietää kiusaamista. Kerrotaan asiasta eteenpäin mahdollisimman monelle, ollaan toisen tukena ja pistetään kiusaajille vastaan!

Kiusaamista ei pidä kestää, ei kasvotusten eikä netissä!

-Jenni


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi apuohjaaja Titta esittäytyy!

Sairaanhoitajaopiskelija Sanna ja sosionomiopiskelija Enni harjoittelussa Varapäreellä!

Kiuruveden liikunnan erityisohjaajan tervehdys!