Elämää Varapäreessä

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Täällä kirjoittelee Veera 😊 Olen 3. vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja aloitin tänään seitsemän viikon mittaisen harjoittelun täällä Varapäreessä. Harjoitteluni aihe on voimavarainen mielenterveys- ja päihdehoitotyö🌿 Yksi harjoitteluni tavoitteista on voimavaraistava ohjaaminen, joka meinaa mm. aktiivista kuuntelua ja läsnäoloa toisen ihmisen kanssa. Mielestäni se on yksi tärkeä asia mielenterveyden edistämisessä, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi ja nähdyksi!💚 Tämän kuukauden teemana täällä Varapäreessä on ystävyys. Minulle ystävyys merkitsee monia asioita. On olemassa ystäviä opiskelujen ja työn kautta sekä vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Jokaisella ystävällä on erilainen merkitys ja kaikkien ystävien ei tarvitse olla samanlaisia. Ystävät voivat muuttua elämän varrella erilaisten elämäntilanteiden vuoksi ja jotkut ystävät voivat jopa jäädä pois sen hetkisestä elämästä. Toisaalta se on myös ihan luonnollista, että jotkut ystävät voivat jää...

  ”Kirjoitan, seiniin autiotalojen,   kirjoitan kuinka sinua tarvitsen, Kirjoitan rappukäytävviin yksinäisten. Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.” Kirjoitan -Dingo Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen kymmeniä kertoja ja yhtä monta kertaa olen painanut deleteä. Voisin puhua musiikin voimaannuttavasta vaikutuksesta vaikka kuinka kauan, mutta nyt en meinaa saada aikaan riviäkään näppäimistöltä. Ihminen, joka ei osaa soittaa kuin suutaan ja laulaa nuotin vierestä, koittaa nyt pukea sanoiksi sen mitä musiikki voi antaa sitä sujuvasti kuuntelevalle. Kerronko, kuinka Hassisenkoneen ”Reippaina käymme rekkain alle” oli pienen pojan lempibiisi, koska siinä laulettiin rekoista?   Kerronko rakkauslauluista, joita kuunnellessa itkettiin räkäposkella ensimmäiset (eikä taatusti viimeiset) sydänsurut? Kerronko ne kaikista parhaat bilebiisit vuosituhannen vaihteesta, kun opiskelijaelämää kulutettiin koulunpenkkiä mieluummin tanssilattialla? (ja kuinka samat biis...

Jokainen meistä haluaa kuuluvansa osaksi isompaa kokonaisuutta. Kuuluvansa osaksi jotakin yhteisöä. Tulla kuuluksi. Kokevansa turvaa toisista ihmisistä. Ihminen on laumaeläin. Jokainen meistä tarvitsee ihmissuhteita elämäänsä. Kontakteja. Vuorovaikutusta. Tukea, apua ja läheisyyttä. Turvaa. Näin monien pyhien aikaan, erityisesti joulun aikaan, nousee esille vahvasti yhteisöllisyys, läheisyys toisiin ihmisiin. Joulua vietetään tiiviisti perheen, sukulaisten ja muiden itselle tärkeiden ihmisten parissa. Joulu on rauhoittumisen aikaa jolloin vietetään kiireetöntä aikaa läheisten kanssa. Mutta näin ei ole kaikilla meillä. Työssäni kohtaan monia ihmisiä joita pitkät pyhät ahdistaa ja aiheuttaa enemmän surua kuin iloa. Monella ei ole läheisiä ihmisiä joiden kanssa viettää pyhiä, olla rennosti ja saada läheisyyttä, turvaa toisista. Monet tekijät voivat vaikuttaa siihen, että ihmisellä ei enää ole läheisiä ympärillä ja tukiverkosto on supistunut todella pieneksi. Monesti niihin ole voinut itse...

  Marraskuun teemana meillä Varapäreessä oli mielenterveys. Se jos mikä koskettaa aivan jokaista! Jokaisella meistä on mielenterveys. Oli se sitten hyvä, huono tai siltä ja väliltä.    Jokainen ihminen käy elämänsä aikana jonkinlaisia mielenterveyteen liittyvä haasteita läpi. Ei ole olemassa sellaista rautaista ja jääkylmää immeistä joka siltä välttyisi. Vaikka nämä ”päänsisäiset” ongelmat mielletään valitettavasti edelleen tänäkin päivänä tabuna,   ei se poista sitä tosi asiaa, että kuka tahansa voi sairastua.                                                                  On myös äärimmäisen tärkeä muistaa, että jokainen myös kokee asiat eri tavalla.  Joku asia joka toiselle ei herätä juurikaan tunteita, voi toiselle taas olla suurempi ja haastavampi käsitellä. Itse olen kamppaillut mie...

Kerron tarina ilman, että mietin tarkkaan mitä sanon, anna ajatusten virran nyt palata hetkeen, kun voimani loppuivat. Oli helmikuu, minun oli muutettava, koska asunto, jossa asuin vuokralaisena, myytiin. Silloinen  poikaystäväni ei ilmaantunut muuttopäivänä paikalle, eikä juuri muutenkaan enää elämääni sen  jälkeen. Pian olisi hiihtoloma, kyllä minä sinne asti jaksan ja sitten saan rentoutua. Hiihtoloma ei tuonutkaan haluttua palautumista, vaikka maisemanvaihdos Ylläkselle ja  musiikkikeikat toivatkin iloa hetkellisesti. Keikalla olivat muuten Yö ja toisena iltana Suvi  Teräsniska. Sunnuntai-iltana nousi kuume. Kehoni oli minua viisaampi, näin ajattelen. Jos tuota  kuumetta ei olisi tullut, niin miten pitkään olisi mennyt ja olisiko kenties toipumiseenkin mennyt  sitten pidempään, vaikea sanoa. Sain sairaslomaa pari päivää, jonka jälkeen menin kuumeen takia kuitenkin myös paikan päälle  käymään, jolloin purskahdin itkuun ja sanoin: ”Kun joku sanoisi m...

Mikä on terve mieli ja miten se lopulta määritellään? Kun ystäväni pyysi minua kirjoittamaan omaa tarinaa mieleen liittyvistä ongelmista ja miten niiden kanssa  on elämässä päässyt eteenpäin, aloin todella vasta miettiä asiaa tarkemmin. Elämässäni on ajan jaksoja, jotka jättivät ikuiset jäljet mieleeni ja mieleni kehitykseen ja kesti kauan  ymmärtää, että mieleni voikin olla sairas juuri näiden menneiden kokemusteni vuoksi. Olen ajatellut, ettei minulla ole oikeutta valittaa mieleni heikkoutta koska olen kuitenkin pärjännyt  elämässäni hyvin, luonut haluamani uran, saanut perheen ja elämäntilanne on vakaa niin kuin se nyt näinä  aikoina voi olla. Kuitenkin kun Johanna minulle sanoi, että jokaisen kokemus ja koetut asiat ovat oikeita, ei ole vääriä  kokemuksia eikä minkään tunteen vuoksi pidä jättää kertomatta omia kokemuksiaan koska niistä voi olla  apua toisille, jotka painivat omien ongelmiensa kanssa. Näillä kokemuksilla halutaan saada muut ymmärtämään, ...

  Minä sairastuin masennukseen jo nuorena. Masennus diagnosoitiin, kun olin 17-vuotias, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli ollut mukana jo paljon aikaisemmin. Ensimmäisen kerran muistan miettineeni, että minulla voisi olla masennus 7.luokan terveystiedon tunnilla. Samaisella tunnilla päätin, etten minä sairastu. Ajattelin, että jos teen ja suoritan kaiken oikein, minusta tulee onnellinen. Asiat eivät menneet niin ja seinä tuli vastaan aikuisuuden kynnyksellä. Olen taistellut masennuksen kanssa monta vuotta ja se on vaatinut paljon työtä minulta itseltäni, jotta olen tässä pisteessä missä olen.  Mutta tämä on vaatinut myös paljon resursseja meidän yhteiskunnaltamme. Minulle on ollut onni, että olen saanut syntyä hyvinvointivaltioon, jossa olen saanut tarvitsemani avun ja tuen ainakin aina lopulta.   Laskin paljonko minun masennukseni hoito on tullut maksamaan sairaanhoitopiirille aikuisiälläni. Olen arvioinut keskimäärin hoitotoimenpiteet ja en ole ottanut huo...