Mikä on mielenterveyden hinta?

 

Minä sairastuin masennukseen jo nuorena. Masennus diagnosoitiin, kun olin 17-vuotias, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli ollut mukana jo paljon aikaisemmin.

Ensimmäisen kerran muistan miettineeni, että minulla voisi olla masennus 7.luokan terveystiedon tunnilla. Samaisella tunnilla päätin, etten minä sairastu.

Ajattelin, että jos teen ja suoritan kaiken oikein, minusta tulee onnellinen.

Asiat eivät menneet niin ja seinä tuli vastaan aikuisuuden kynnyksellä.

Olen taistellut masennuksen kanssa monta vuotta ja se on vaatinut paljon työtä minulta itseltäni, jotta olen tässä pisteessä missä olen. 

Mutta tämä on vaatinut myös paljon resursseja meidän yhteiskunnaltamme. Minulle on ollut onni, että olen saanut syntyä hyvinvointivaltioon, jossa olen saanut tarvitsemani avun ja tuen ainakin aina lopulta.

 

Laskin paljonko minun masennukseni hoito on tullut maksamaan sairaanhoitopiirille aikuisiälläni. Olen arvioinut keskimäärin hoitotoimenpiteet ja en ole ottanut huomioon laskelmissani alaikäisenä tulleita kuluja tai Ylä-Savon soten ulkopuolisia maksuja ja esimerkiksi ostopalveluja.

Lisäksi laskelmat ovat tehty tämän vuoden hinnaston mukaan, joten hinnoissa voi olla jonkin verran heittoa. Varmasti on myös muita asioita, joita en osannut ottaa huomioon tai muistanut laskelmia tehdessäni, lisäksi toimin muistini varassa, joten virheitä varmasti löytyy. Luvut ovat siis vahvasti suuntaa antavia.

Masennukseni suorat kustannukset ovat pyöristettynä noin 200 000 €. Siis pelkät hoitokustannukset. Tämän summan siis olisin maksanut hoidossani ainakin, jos en olisi sattunut syntymään hyvinvointivaltiossa. Kulut ovat syntyneet noin 8 vuoden aikana. Keskimäärin kuluni ovat olleet vuodessa 27 000 €.

Tietenkään tämä summa ei jakaudu tasaisesti näiden vuosien sisään, vaan esimerkiksi laskelmieni mukaan viime vuoden kulut ovat noin 2400 €. Hintaa nostaa verrattain kallis osastohoito masennukseni alkuvaiheessa.

 

Kun laskelmiin ottaa mukaan muut kustannukset yhteiskunnalle summa nousee huiman isoksi. Vuosina 2014–2020 sain esimerkiksi kuntoutustukea ja takuueläkettä, sekä osan ajasta myös asumistukea.

Tähän yhtälöön voisi esimerkiksi vielä lisätä keskeytyneet opinnot ja opiskelujen viivästyminen, sekä sitä kautta menetetyt verotulot.

Huomioon voisi ottaa myös vaikutukset minun läheisteni terveyteen ja palvelujen tarpeeseen, sekä mahdollisiin sairaspoissaoloihin, jotka johtuvat minun sairastumisestani koituneesta kuormituksesta. Matemaattinen osaamiseni loppuu, mutta arvioin, että summa vain kasvaa kasvamistaan.

Puhumattakaan siitä inhimillisestä kärsimyksestä ja haitoista, joita masennus on minulle ja läheisilleni aiheuttanut. Sitä ei voi rahalla edes määritellä.


 Vuonna 2020 psykiatrisessa erikoissairaan hoidossa hoidettiin 203 000 potilasta.  Noin 24 000 on hoidettu osastohoidossa ja avohoidossa hoidettujen määrä on yli 200 000 potilasta. Avohoidossa käyntejä oli kyseisen vuoden aikana 2,3 miljoonaa. En siis ole yksin.

Vuosittain pelkästään masennukseen sairastuu arviolta 5–7 % suomalaisista. Se tarkoittaa satojatuhansia ihmisiä, joka vuosi. Lisäksi tästä määrästä puolella masennus uusiutuu jossain vaiheessa elämää.

Yhteiskunnallisesti puhuttaessa masennuksesta ja sen kuluista puhutaan jopa 2 miljardista euroista vuosittain. Työkyvyttömyyseläkkeellä on arviolta 37 000 ihmistä pelkästään masennuksen takia ja työkyvyttömyyseläkkeelle päätyy masennuksen vuoksi lähes 4000 ihmistä joka vuosi. Arviolta 7–8 nuorta jää työkyvyttömyys eläkkeelle joka päivä.

Kun lukuihin otetaan huomioon myös muut mielenterveyden häiriöt, luku nousee lähes 70 000 ihmiseen. Arviolta 53,2 prosentilla kaikista työkyvyttömyyseläkkeen saajista perusteena olivat mielenterveys- ja päihdehäiriöt. Tämän hinta yhteiskunnalle nousee jopa 11 miljardiin euroon vuodessa.

Luku on hälyttävä, varsinkin kun masennuksesta johtuva työkyvyttömyys koskee suhteellisen nuorta väestönosaa, joten pitkällä aikavälillä tämä nostaa yhteiskunnan kuluja, jos ihmisiä ei saada kuntoutettua työelämään.


Voi kai sanoa jo, että meillä on aikamoinen pommi käsissämme, jos tälle ei tehdä mitään. Meidän olisi resursoitava mielenterveyden hoitoon lisää rahaa ja samalla lisätä myös ennaltaehkäisevään työhön käytettävää rahaa. Pitkällä aikavälillä tämä toisi säästöjä, mutta kuluttaa rahaa nyt, jota meillä ei välttämättä ole.

 

Jos palaamme vielä minuun ja minun tarinaani, pohdin mitä me olisimme voineet tehdä toisin, jotta masennukseni ei olisi iskenyt niin lujaa, että jouduin osastolle pitkäksi ajaksi ja näin ollen kulutin ison määrän terveydenhuollon resursseja.

Olennaisia osia minun tarinassani masennuksen kannalta esimerkiksi ovat koulukiusaaminen, haasteet lapsuuden perheessäni ja aikainen muutto lapsuuden kotoa vaikean perhetilanteen vuoksi.

Olisinko ylipäätään masentunut, jos koulukiusaaminen olisi saatu loppumaan heti alkuun, eikä olisikaan kestänyt koko peruskoulua?

Tai olisinko masentunut, jos perheemme haasteisiin olisi puututtu ja olisimme saaneet tukea? Ehkä silloin perheemme tilanne ei olisi kriisiytynyt.

Tai jos sosiaalityöntekijät olisivat tarjonneet minulle tukihenkilön, kun muutin nuorena pois kotoa ilman turvaverkkoa. Tai tarjonneet muuta tukea, eikä olisi ajatelleet, että ongelmat poistuvat, kun muutan pois. Ongelmat eivät nimittäin poistuneet, ne vain muuttivat muotoaan ja kriisiytyivät pahemmin. Aikaisempien haasteiden lisäksi olin omillani ja todella yksin.

Tämä on ehkä turhaa jossittelua, en saa koskaan tietää miten minun olisi käynyt, eikä sillä ole enää edes merkitystä.

Selvää kuitenkin minun tarinassani on se, että ongelmieni juuret ovat jo syvällä lapsuudessani. Lisäksi olen useamman kerran tippunut yhteiskunnan turvaverkkojen läpi, jolloin tilanteet ovat päässeet kärjistymään.  

 

Minun tarinassani yksi iso käänne parempaan on ollut se, että olen löytänyt yhdistystoiminnan ja erilaiset hankkeet, joihin pääsin mukaan.

Hankkeessa, jossa olin, pääsin kouluttautumaan kokemusasiantuntijaksi ja löysin uudelleen suunnan elämälleni. Löysin sen, että tämä on se juttu, jota haluan ”isona” tehdä.

Yhdistystoimintaa ja yhteistyötä yli sektorinrajojen tulisi mielestäni lisätä ja uskon että tällä voisimme vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja pitkällä tähtäimellä tämäkin voisi tuoda säästöjä erikoissairaanhoidon kuluihin.

Täällä yhdistyskentällä me teemme mielenterveyden saralla valtavasti ennaltaehkäisevää ja mielenterveyttä ylläpitävää työtä ruohonjuuritasolla. Yleensä vielä aika pienellä budjetilla ja kustannustehokkaasti.

 Toivottavasti yhteiskunnassamme tämän työn arvo ymmärretään ja toiminnan tukemista jatketaan myös tulevaisuudessa.

 

Jään pohtimaan kuinka paljon me säästäisimmekään tulevien vuosikymmenten aikana, jos hoidamme tänä päivänä mielenterveyden haasteita, tuemme perheitä tai puutumme kiusaamiseen ja tuemme meidän nuorisoamme.

-Titta-

 

Lähteet:

https://www.ylasavonsote.fi/documents/35534/75555/YL%C3%84-SAVON+SOTE+KUNTAYHTYM%C3%84_KUNTAHINNASTO+2022_UUSIN.pdf/5871c7fc-b31e-dcf0-f212-deef3245f060?t=1643204734357

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mielenterveyden-hairiot-tarkoittavat-suomessa-11-miljardin-euron-kustannuksia-joka-vuosi-laakitys-on-usein-ainoa-ja-ensisijainen-hoitomuoto/7599768#gs.iqe6u2

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/17/masennuksen-hinta

https://mieli.fi/yhteiskunta/mielenterveys-suomessa/tilastotietoa-mielenterveydesta/

https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/terveyspalvelut/psykiatrinen-erikoissairaanhoito

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143510/TR44_Psykiatrinen_erikoissairaanhoito_2020.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mykkäkoulusta työtehtävien tahalliseen vaikeuttamiseen - Työpaikkakiusaaminen ilmenee eri tavoin.

Uusi apuohjaaja Elina esittäytyy!

Toiminnanohjaajan esittely ja ajatuksia luovuudesta