Musiikki on universaalikieli, jota meistä jokainen osaa. Kuuntelet niin sydän ja sielu hoitaa loput.

 

”Kirjoitan, seiniin autiotalojen,

 kirjoitan kuinka sinua tarvitsen,
Kirjoitan rappukäytävviin yksinäisten.
Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan.”

Kirjoitan -Dingo


Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen kymmeniä kertoja ja yhtä monta kertaa olen painanut deleteä.

Voisin puhua musiikin voimaannuttavasta vaikutuksesta vaikka kuinka kauan, mutta nyt en meinaa saada aikaan riviäkään näppäimistöltä.

Ihminen, joka ei osaa soittaa kuin suutaan ja laulaa nuotin vierestä, koittaa nyt pukea sanoiksi sen mitä musiikki voi antaa sitä sujuvasti kuuntelevalle.

Kerronko, kuinka Hassisenkoneen ”Reippaina käymme rekkain alle” oli pienen pojan lempibiisi, koska siinä laulettiin rekoista?

 


Kerronko rakkauslauluista, joita kuunnellessa itkettiin räkäposkella ensimmäiset (eikä taatusti viimeiset) sydänsurut?

Kerronko ne kaikista parhaat bilebiisit vuosituhannen vaihteesta, kun opiskelijaelämää kulutettiin koulunpenkkiä mieluummin tanssilattialla? (ja kuinka samat biisit saavat jalkasi vipattamaan yhä tänäkin päivänä)

Tai ehkäpä kerronkin, kuinka hienolta Yön ”Ihmisen poika” kuulosti kesäfestareilla tuhatpäisen yleisön laulaessa edesmenneen Lindholmin Ollin mukana ja kuinka samainen laulu sai täysin uudet kehykset, kun lauloit sitä pojillesi heidän vauva-aikoina.

On vaikea kuvailla asioita, joita voi kyllä kuulla ja nähdä, mutta ennen kaikkea tuntea. Kuinka välittää se tunne toisille vai voiko sitä edes välittää?

 



Sen minkä joku ammentaa oopperasta, niin toinen kauhoo hevistä. Eikä kumpikaan tie ole väärä.

Musiikki on universaalikieli, jota meistä jokainen osaa. Ei tarvitse edes osata nuotteja tahi laulaa aarioita; ainoastaan kuunnella sujuvasti. Sydän ja sielu hoitaa loput.

Ei sinun tarvitse koota omaa Spotify-listaasi ketään miellyttääkseen, pääasia, että omat korvat ja korvien väli tykkää. Sekä ennen kaikkea sydän.

Ja tällaiselle sydän edellä-elävälle on tärkeää säilyttää tunteet balanssissa ja mielellään reippaasti plussan puolella.

Jos omat siivet eivät jaksa kantaa, niin oikea biisi, oikeaan aikaan taputtaa sinua olkapäälle kertoen, että tästäkin selvitään. Tuttujen sävelten balsamoidessa sisikuntaa, ne myös availevat sydämen muistilokeroita tehden mahdottomalta tuntuvan matkan menneeseen ja takaisin.

 


Lämmittäähän se mieltä, että jos heikolla hetkelläsi  sen oikean laulun kuullessasi pystyt teleporttaamaan itsesi vaikka vuoden 1985 kesään, jossa laiturilla auringon laskiessa selkäsi taa (ja värjäten hiuksesi punaisellaan) lauloit playbackina C-kasetin tahdissa, virvelin toimiessa mikrofonina. 

Minulle se oli ja on yksi turvapaikoistani. Niin musiikki, kuin mökkikin.

Musiikin voima on ihmeellinen. Se iskee tarvittaessa salaman tavoin päästä varpaisiin, hiipii hiljaa ihon alle, sulkee lohduttavaan syleilyynsä, tyhjentää kyynelkanavat tai saa sinut tanssimaan aamuun asti.

Kaikkien näiden lopputulemana, yhdessä tai erikseen, on kuin olisi laittanut rahaa pankkiin, sillä erotuksella, ettei tiliä voi nostaa koskaan tyhjäksi.


Musiikki voi tarjota sanat, joita et itse osaisi muuten muodostaa.

Musiikki voi tarjota valon, kun kuljet pimeässä löytämättä ulospääsyä.

Musiikki voi tarjota ilon, jota et enää tiennyt olevan olemassa.

Musiikki voi tarjota pakopaikan, kun haluat hetkeksi paeta totuudelta.


”Mulle sä olet ihme,
Tää ei oo mikään sun tila viimeinen.
Älä katso inhoten peiliin,
Sieltä katsoo kyllä kaunis ihminen.
Sä lähdet maata kiertämään
Ja kaikki planeetat on sua varten.
Tänään et viel uskalla ulos,
Jäädään uusimaan sun unelmii.”

Uusia unelmia – Paula Vesala



Blogin kirjoittanut Sini R.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mykkäkoulusta työtehtävien tahalliseen vaikeuttamiseen - Työpaikkakiusaaminen ilmenee eri tavoin.

Uusi apuohjaaja Elina esittäytyy!

Toiminnanohjaajan esittely ja ajatuksia luovuudesta