Ihmiset ympärilläni mielenhyvinvoinnin tukena. Kokevatko kaikki tätä?

Jokainen meistä haluaa kuuluvansa osaksi isompaa kokonaisuutta. Kuuluvansa osaksi jotakin yhteisöä. Tulla kuuluksi. Kokevansa turvaa toisista ihmisistä.

Ihminen on laumaeläin. Jokainen meistä tarvitsee ihmissuhteita elämäänsä. Kontakteja. Vuorovaikutusta. Tukea, apua ja läheisyyttä. Turvaa.

Näin monien pyhien aikaan, erityisesti joulun aikaan, nousee esille vahvasti yhteisöllisyys, läheisyys toisiin ihmisiin. Joulua vietetään tiiviisti perheen, sukulaisten ja muiden itselle tärkeiden ihmisten parissa. Joulu on rauhoittumisen aikaa jolloin vietetään kiireetöntä aikaa läheisten kanssa.

Mutta näin ei ole kaikilla meillä.

Työssäni kohtaan monia ihmisiä joita pitkät pyhät ahdistaa ja aiheuttaa enemmän surua kuin iloa. Monella ei ole läheisiä ihmisiä joiden kanssa viettää pyhiä, olla rennosti ja saada läheisyyttä, turvaa toisista. Monet tekijät voivat vaikuttaa siihen, että ihmisellä ei enää ole läheisiä ympärillä ja tukiverkosto on supistunut todella pieneksi. Monesti niihin ole voinut itse vaikuttaa ja tilanne on monien asioiden summa.

Olen ollut nyt Varapäreessä kolme vuotta toiminnanjohtajana. Sitä ennen tein pitkän harjoittelun täällä ja sen jälkeen vapaaehtoisena mukana toiminnassa ja töiden kautta yhteistyön merkeissä. Vuosien saatossa yksinäisyyden kokeminen on yleistynyt. Voisin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että yksinäisyys vaikuttaa merkittävästi ihmisen mielenhyvinvointiin ja kokemukseen siitä, että kokee olevansa tärkeä ja arvokas juuri sellaisena kuin on.

Yksi Varapäreen toiminnan tärkeimmistä tavoitteista on vähentää toimintaan osallistuvien yksinäisyyden tunteen kokemusta ja lisätä yhteisöllisyyden tunnetta. Tämä on tavoite, joka tulee varmasti pysymään meillä koska on todettu, että yksinäisyys ei ole vähentymässä ja kun yksinäisyyttä saadaan vähennettyä niin ihminenkin voi paremmin.

Voinkin jo tässä vaiheessa vuotta todeta, että olemme onnistuneet näiden tavoitteiden suhteen erinomaisesti. Olemme saaneet niin suullista kuin kirjallista palautetta siitä, mitenkä avoimesti työntekijät kohtaavat toimintaan osallistuvia ihmisiä, jokainen on tervetullut ja porukkaan vaan "sujahtaa" mukaan sekä osaksi yhteisöä. Toimintaan osallistuminen vähentää yksinäisyyttä ja jopa estää yksinäisyyden tunteen kokemista. Toimintaamme halutaan osallistua koska sitä kautta saa ihmiskontakteja, tapaa uusia ihmisiä, voi jakaa kokemuksia toisten kanssa ja ihan vaan rupatella siitä "mitä kuuluu". 

Yksinäisyyden tunnetta ei tulisi missään nimessä vähätellä. Yksinäisyyden tunne vaikuttaa niin meidän mieleen kuin fyysiseen hyvinvointiimme. On tutkittu, että yksinäisyys on yhteydessä jopa syöpään sairastavuuteen, sydän- ja verisuonisairauksiin, unihäiriöihin, masennukseen, ylipainoon, aliravitsemukseen ja muistisairauksiin. Yksinäisyys lisää myös kuolleisuutta. 

Kyse ei ole siis mistään pienestä tunteesta ja ihmisen kokemuksesta. Vaan todella suuresta asiasta.

Yksinäisyyttä voi tuntea kaiken ikäiset ihmiset, kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Yksinäisyyttä voi tuntea silloinkin vaikka on ihmisten ympäröimänä jos tuntee, että ei kuulu osaksii tätä ryhmää. Yksinäisyys voi olla hyvin kokonaisvaltainen tunnetila joka valtaa mielen ja kehon. Jokainen meistä varmasti on kokenut jollakin asteella yksinäisyyttä. Ja jokainen meistä varmasti muistaa ja tietää, että tämä tunne ei ole kiva tunne millään tavalla. Voi siis vaan kuvitella, miltä tuntuu jos yksinäisyyden tunne pitkittyy eikä ympärillä ole turvaverkkoa, läheisiä tai muita kontakteja.

Itse koen aina suurta iloa siitä, jos kuulen kohtaamispaikassa naurua, puheen sorinaa, henkeviä keskusteluja koska tällöin meidän toimintaan osallistuvat saavat kontakteja, jakavat ajatuksia, viettävät yhdessä aikaa ja nauravat, joskus myös itkevät. Yksi parhaimmista puolista tässä työssä on, että saan oikeasti ja konkreettisesti auttaa ihmisiä voimaan paremmin, tukea heitä ja auttaa heitä. Olemaan heille turvallinen ihmissuhde, turvallinen kontakti.

-Johanna-