Adhd & mielenterveys

 

Marraskuun teemana meillä Varapäreessä oli mielenterveys. Se jos mikä koskettaa aivan jokaista! Jokaisella meistä on mielenterveys. Oli se sitten hyvä, huono tai siltä ja väliltä. 

 Jokainen ihminen käy elämänsä aikana jonkinlaisia mielenterveyteen liittyvä haasteita läpi. Ei ole olemassa sellaista rautaista ja jääkylmää immeistä joka siltä välttyisi.

Vaikka nämä ”päänsisäiset” ongelmat mielletään valitettavasti edelleen tänäkin päivänä tabuna, ei se poista sitä tosi asiaa, että kuka tahansa voi sairastua.                                                                

 On myös äärimmäisen tärkeä muistaa, että jokainen myös kokee asiat eri tavalla. 

Joku asia joka toiselle ei herätä juurikaan tunteita, voi toiselle taas olla suurempi ja haastavampi käsitellä.

Itse olen kamppaillut mielenterveysongelmien kanssa lapsesta saakka.

Taustalla on masennusta, ahdistusta, paniikkihäiriötä ja unettomuutta. Kahdesti olen uupunut pahasti, toisella kertaa päätin ettei tässä ole mitään järkeä ja aloin selvittämään mistä "kroonistunut" henkinen väsymykseni johtui.

Vuosia aiemmin tein suuren elämäntapamuutoksen, aloin kiinnittämään enemmän huomiota ruokailuun ja aloin liikkumaan. Toki suurin tavoite oli pudottaa painoa, mutta samalla ilokseni hoksasin miten hyvää se teki myös mielenhyvinvoinnille.  Olin juuri silloin päättänyt jättää myös huonon ihmissuhteen taakseni.                                                                                           

Sain liikunnasta ja luonnosta paljon voimaa ja se on minulle edelleen tärkeä tapa pitää yllä sekä kropan, että pääkopan kuntoa. 

Toisen uupumuksen jälkeen sain adhd- diagnoosin. Se selitti paljon, miksi minä uuvuin jatkuvasti. Miksi otin asiat niin raskaasti ja miksi en pärjännyt koulumaailmassa ja ihmissuhteissa.

"Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä pidetään kehityksellisenä häiriönä, joka ilmenee jo lapsuudessa. Osa ADHD-oireisista henkilöistä saa diagnoosin kuitenkin vasta aikuisena, kun oirekuva alkaa haitata selvästi enemmän elämää. Aikuisen ADHD-diagnoosi edellyttää useimmiten kattavaa psykiatrista tutkimusta ja muiden oireilua aiheuttavien tekijöiden poissulkemista. Diagnosointia hankaloittaa usein ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyvät muut häiriöt, jotka ovat voineet kehittyä itsenäisesti tai ADHD:n seurauksena. Näitä liitännäishäiriöitä voivat olla esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus, käytöshäiriöt, uniongelmat ja päihdeongelmat."

-Lainaus: adhdtutuksi.fi

 Nykyään osaan havaita paremmin kuormituksen ja silloin pyrin lepäämään ja hakemaan voimaa asioista jotka tuntuvat sillä hetkellä miellyttäville. 

Toki yksinhuoltajana sekä työelämään opetellessa arki on oma palapelinsä, mutta elämä on sellaista joskus. Siihen pitää itse löytää balanssi ja pyrkiä noudattamaan rutiineja.               

  Diagnoosin ja lääkityksen myötä oman hyvinvoinnin hahmottaminen on selkeytynyt ja konkreettisesti myös parantunut. Tunnistan nykyään paremmin milloin on liikaa kuormitusta, milloin olen väsyneempi ja tarvitsen enemmän lepoa. Silloin on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen, tehtävä vain välttämätön ja otettava itselleen aikaa palautua. 

Vaikka elämä on nykyään suhteellisen tasaista, on kolikolla toinenkin puoli. Ajatusten selkiytyminen on tuonut pintaan myös ne kaikki traumat ja katkeruuden "miksi en voinut saada diagnoosia aijemmin.."

Näitä työstän edelleen, päivä kerrallaan ja käyn ammattilaisen kanssa säännöllisesti niitä läpi. Käsittelen niitä myös omalla tavallani joka päivä esim. kirjoittamalla tai kuuntelemalla musiikkia joka sopii sen hetkiseen fiilikseen. Meditoin, liikun, itken jos sille tuntuu. Vietän aikaa perheeni kanssa, pyrin keskittymään kaikkeen hyvään mitä minulla on, koska juuri nyt elän ensimmäistä kertaa elämää jossa mulla on oikeus olla onnellinen. Minua rakastetaan, voin ottaa sen vilpittömän rakkauden vastaan, minun ei tarvitse pelätä fyysistä eikä henkistä vakivaltaa. Mikään tai kukaan ei määrittele minun ihmisarvoani.

Ja mikä tärkeintä, annan itselleni luvan kaatua, koska tiedän, että sieltä noustaan joka kerta ja entistä vahvempana!

Adhd:lle ominaista on vaikeus kyetä rauhoittumaan ja kuormitus saattaa joskus aiheuttaa niin pahan uupumuksen, ettei meinaa edes sängystä ylös päästä. Sellaista oli elämäni ennen. Melkein jokapäiväistä ”normi menoa”.

Onneksi olen löytänyt ymmärryksen itseäni kohtaan, jo itsesyytökset aiheuttivat minulle masennusta ja ahdistusta sekä epätoivoa.

Etenkin ulkoiset ärsykkeet, kuten ihmispaljous, hälinä, kovat äänet vievät minusta voimia ihan extra paljon. Tämä on näyttäytynyt minulla kouluaikaan, että opinnoissa myöhemmin.

Edelleen esimerkiksi jossain lyhyessäkin koulutuksessa keskittyminen herpaantuu mikäli joku supattaa kesken opetuksen tai tulee paljon keskeytyksiä ja jos aihe ei ole niin kiinnostava tai liian monimutkainen. Liian vauhdikas tahti taas aiheuttaa minulle jumitusta. Tällainen kostautuu usein voimakkaalla väsymyksellä. Toki, kuten monella adhd- vertaisellani, myös minulla on omat ”hyper focukseni” joihin voisin uppoutua päiväkausiksi! Yksi näistä on musiikki, erilaiset soundit aina vähän mielialan mukaan valikoituen, mutta Kingston Wallin kitara riffit vie mukanaan. Toisena ääripäänä voisin mainita Hans Zimmerin ja etenkin Interstellar- elokuvan soundtrackin! 

Koska minun on ollut pakko hyväksyä se tosi asia, että aivoni eivät ole kuin muilla, en kykene koskaan toimimaan edes 90% normaalisti, (ehkä korkeintaan 70%, se on minun realistinen tavoite tällä hetkellä..) voin siitä huolimatta elää unelmiani ja kehittyä. Oppia omalla tavallani, löytää oma tieni, antaa itselleni sen kaiken ajan kehittymisen suhteen minkä tarvitsen ja pitää omasta mielenhyvinvoinnista huolta siinä ohella.

Ihanaa Joulukuun ensimmäistä kaikille! 

- Elina