Inkan matkasta paikka auki työntekijänä

Nyt alkaa minun paikka auki matka olla lopuillaan, joten ajattelin hieman tästä matkasta kertoa ennen kuin jään pois.

Lyhyesti minun taustastani ja siitä mistä kaikki sai alkunsa. Toimin vuoteen 2021 syksyyn asti lastenohjaajana, sekä koulunkäynninavustajana, mutta sitten tuli burnout, erinäisistä syistä, joita en tässä lähde sen enempää aukaisemaan. Vajaa vuosi tuon jälkeen sain ADHD-diagnoosin ja siihen apua. Keväällä 2023 aloitin matkani ammatillisessa kuntoutus selvityksessä. Siellä alettiin miettiä töitä/eri aloja, jotka voisi olla itselle hyvä, sekä apu keinoja palata takaisin työelämään. Selvää kuitenkin oli, että työ tulisi olemaan sosiaalialalta edelleen, mutta mistä?

Päädyin Varapäreelle ensimmäisen kerran kuntouttavan työn kautta 2023 kesän alussa.
Sen kesän aikana pääsin tutustumaan Varapäreen toimintaan ja päällimmäisenä kesästä, jäi mieleen Luova tila Koskelon maalaaminen ja sisustaminen, sekä se tärkein eli kävijöiden kanssa oleminen, heidän kohtaaminen ja pienesti kiinni ohjaajan rooliin taas. Sain vahvistusta sille, että halusin edelleen tehdä sosiaalialan töitä, mutta se ei olisi enää lasten parissa toimimista, mutta pysyisin silti ohjaajana. Kuntouttava työkokeilu loppui syksyn alkuun. Jäin miettimään omaa jatkoani ja hakemista kouluun, mutta mihin ja jaksaisinko sitä edes tässä vaiheessa elämääni?

Sain puhelun lokakuussa Varapäreen toiminnanjohtajalta että, olisinko kiinnostunut aloittamaan paikka auki työntekijänä vuodeksi. Joten marraskuussa 2023 pääsin aloittamaan 50 % työajalla. Tätä kautta pääsin kiinni rutiineihin ja näin, miten jaksaminen itsellä kestää, eikä tarvinnut hypätä ns. suoraan syvään päätyyn. Olin tyytyväinen, että sain aloittaa työelämässä ja uudella alalla näin kevyesti ja joustavasti, sekä entuudestaan tutussa paikassa, koska se ei ole monelle aina mahdollista lähteä uudestaan niin joustavasti liikkeelle, kuin paikka auki työntekijänä olo minulle mahdollisti.

Huomasin vähitellen itsetuntoni nousevan ja saavani varmuutta työ otteisiin. Kävijät alkoivat tulla entisestään tutuksi ja sain onnistumisen kokemuksia. Puolen vuoden työssä olon jälkeen, pystyin nostamaan työaikaani 50 % -> 75 %.

Itseluottamus kasvoi omaa osaamista sekä jaksamista kohtaan vauhdilla ja sain/pystyin ottamaan lisää vastuuta ja toimimaan koko ajan entistä paremmin itsenäisesti ja oma-aloitteisesti. Kesän aikana tuli paljon työntekijä muutoksia, joten tavallaan se oli pakkokin ottaa vastuuta lisää, mutta olin ylpeä itsestäni ja omasta jaksamisestani. Apuohjaajan roolista ohjaajan rooliin.

Loppu kesä ja syksy menikin todella vauhdilla ja kohta huomasinkin, että aletaan olla viimeisiä viikkoja ja alkoi myös kertyneiden lomapäivien suunnittelu ja pois pitäminen. Viikkojen/päivien laskeminen, että kauanko vielä siihen, kun työt loppuvat ja on suunnattava ns. taas uutta kohti. Vähitellen alkoi jännittää, että mitähän sitten, kun työt loppuvat?

Tarkoituksena olisi hakea opiskelemaan, hakea pariinkin eri kouluun talven ja kevään aikana ja katsoa miten käy. Sosiaalialalla pysyn kyllä ja koulut, joihin haen, on jo valittuna. Valinta ja suunta vahvistui tässä reilu vuoden aikana, paikka auki työntekijänä ollessa.

Paikka auki työntekijänä olo siis vahvisti oman tulevaisuuden suunnitelmia, sitä mihin suuntaan tästä seuraavaksi olen suuntaamassa, sekä se ehkä tärkein asia: sain omaa hyvinvointiani eteenpäin työn tuomilla rutiineilla sekä työn tuoma vastuu ja tehtävät sekä niissä onnistumisen ansiosta oma itsetuntoni nousi, että minä pystyn taas tähän.

Kiitos kaikille asiakkaille ja ennen kaikkea Varapäreen työntekijöille, varsinkin heille, jotka olivat silloin, kun aloitin matkani Varapäreellä!😊

Tästä on nyt hyvä pohja jatkaa eteenpäin ja siirtyä seuraavaan elämän vaiheeseen! 😊