Riinan matka paikka-auki työntekijänä
Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että paikka-auki työntekijän sopimukseni Varapäreellä on loppumaisillaan. Aloitin Varapäreellä apuohjaajana 1.7.2024, ja sopimukseni päättyy huomenna 31.7.2025. Ajattelin ennen lähtöäni hieman muistella ja jakaa teille, mitä kaikkea tälle vuoden (ja kuukauden) pituiselle matkalle on mahtunut.
Kun aloitin Varapäreellä, minut laitettiin heti ensimmäisellä viikolla työn touhuun. Lähdin mukaan kotiseutumuseolle toisena työpäivänäni, ja kolmantena päivänä olin korttiaskartelupisteellä Iisalmen ja Sonkajärven yhdistysten vieraillessa Varapäreellä. Onneksi olen taideihminen, niin askarteluhommat tulevat minulta luonnostaan.
Olen saanut toteuttaa itseäni ja omia ideoitani suunnitellessa ohjelmaa Varapäreelle. Otin vastuun luovan ryhmän, Nuorten aikuisten aukioloajan ja Iloa Arkeen -ryhmien ohjelmista ja vetämisestä. Itselleni parhaita asioita tässä työssä onkin juuri ollut se vapaus, kun on saanut olla luova ja keksiä kaikkea hauskaa kävijöille. Luovuus on itselleni tärkeä asia, mutta työpaikoilla se ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Näiden lisäksi otin media-alan ammattilaisena päävastuun mainosten, videoiden, sekä muiden somejulkaisujen tekemisestä. Olen erityisen ylpeä videoista, joita tein muun muassa syysjuhlista, Sonkajärven retkestä ja juhannusjuhlista.
Sosiaalityön ensikertalaisena olen oppinut Varapäreellä todella paljon. Kun aloitin, ihmisten "ohjaaminen" oli minulle aivan tuntematon asia. Olin suurimman osan elämästäni tehnyt töitä vain työkavereiden ympärillä, ja ainoa "asiakaspalvelujakso" oli lyhyt. Turvauduin muihin työntekijöihin ja oma-aloitteisuus oli hankalaa, koska en luottanut itseeni. Kuukausien aikana aloin kuitenkin pikkuhiljaa luottamaan siihen, että tiedän miten meillä pitäisi toimia ja osaan ohjata muita sen mukaisesti. Pienetkin onnistumisen kokemukset ja työkavereiden kehut kannustivat paljon, ja ehkä noin puolen vuoden jälkeen tunsin olevani oikeasti itsevarma apuohjaaja. Varapäre oli silloin juuri muuttanut uusiin tiloihin ja edellisen apuohjaajan sopimus loppui, niin oli hyvä lähteä sellaiseen käännekohtaan itsevarmana. Vuoden alussa päätinkin sitten hieman pidentää työaikaani, sillä hommaa riitti. Varapäreellä on kyllä saanut opetella tekemään montaa asiaa yhtäaikaa!
Tämä kokemus on tehnyt varmasti minulle paljon hyvää, ja tulee auttamaan minua tulevilla työpaikoillani, sekä omassa elämässä. On myös ollut mielenkiintoista tavata erilaisia ihmisiä ja tehdä erilaisia huomioita mielenterveyteen liittyen. Ehkä isoin asia kuitenkin on, että olen ymmärtänyt kuinka tärkeitä kohtaamispaikat ovat. Varapäre on monelle kuin toinen koti, ja voisi olla kuin toinen koti vielä monelle muullekin.
On ollut ilo työskennellä Varapäreellä ja tukea tärkeää asiaa. Tulevasta sen verran, että tällä hetkellä annan vain virran viedä, vie se sitten toiselle paikkakunnalle tai pitää Kiuruvedellä! Kuka tietää, jos vaikka löydän itseni edelleen yhdistyskentältä. Kiitos paljon kaikille, jotka tekivät vuodestani Varapäreellä ikimuistoisen. Työkaverit Kaisa, Merja, Inka, Titta, Maria, kaikki vapaaehtoiset, harjoittelijat ja kävijät tietenkin. En tule unohtamaan teitä koskaan!
Lämpimin terveisin, Riina
Kommentit
Lähetä kommentti