Perheen tarina kiusaamisesta

 

Saimme eräältä perheen isältä heidän perheen tarinan kiusaamisesta ja siitä, kuinka se vaikutti etenkin kiusattuun lapseen, sekä heidän koko perheeseen.

Tämä on kertomus siitä, miten kiusaaminen lapsuudessa vaikuttaa vielä useamman vuoden jälkeenkin, mutta myös siitä miten on kuitenkin toivoa selvitä rankoistakin kokemuksista.

”Hei kaikille! 

Ajattelin jakaa myös meidän perheen tarinan teille. Meidän poikaa kiusattiin ala-asteella tosi paljon ja kuten usein näissä tapauksissa käy, niin kiusatun on vaihdettava koulua. Tästä oli myös juttua Iltalehden sivuilla: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201804132200877194.

Kokemus oli rankka meille kaikille ja tietysti varsinkin pojalle. Vuosien jälkeen tämä kumpusi minulle musiikin kautta, eli tein aiheesta laulun/lyriikkavideon ja se löytyy tästä:

Varmasti moni löytää tästä itsensä ja luo toivoa, että voi selvitä rankoistakin kokemuksista, niin olen itsekin selvinnyt, kuten myös poikani.

Toisten tuki ja apu on tässä todella tärkeä. Hän pääsi uuteen kouluun toiselle paikkakunnalle ja nyt 6 vuoden jälkeen hänestä on kasvanut todella fiksu poika, jota toki oli jo silloin ala-asteellakin.

Kiusaamisen jäljet näkyvät edelleen vaikeudessa luoda ihmissuhteita, kavereita ei pahemmin ole ja välillä on vaikeaa lähteä kouluun, vaikka mitään kiusaamista ei olekaan. Psykologin istuntoja pidetään aika-ajoin ja koitetaan löytää väyliä, että saataisiin pojassa olevat resurssit täysin käyttöön, purettua ne tunnelukot.

Hän oli nyt vaihto-oppilaana viikon Espanjassa ja miten poika nautti siellä olosta, sai olla oma itsensä. 

Toivotan teille kaikille oikein mukavaa kevättä.”

 

Minkälaisia ajatuksia ja/tai tuntemuksia teissä muissa herättää tämmöinen tarina kiusaamiskokemuksesta?