Mielenterveystyö tänään ja huomenna

Mikä on mielenterveyden hinta?

Mielenterveydestä puhutaan ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Mediassa puhutaan jo mielenterveyskriisistä ja kansantaudista.

Vuosittain 20–25% aikuisista sairastaa jotain mielenterveyden häiriötä, joten aihe koskettaa ainakin välillisesti lähes jokaista suomalaista jollain tavalla.

Kelan mukaan viime vuonna lähes 100 000 henkilöä Suomessa oli pitkällä sairauslomalla mielenterveyssyistä. Vertailuna pitkillä sairauslomilla tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vuoksi oli 80 000 henkilöä. (1)

Mielenterveyden haasteet tuovat mukanaan valtavasti inhimillistä kärsimystä, jota ei voi mitenkään edes rahassa mitata, mutta myös kustannukset yhteiskunnalle on valtavat.

OECD:n raportissa arvioidaan, että mielenterveyden häiriöt maksavat yhteiskunnalle Suomessa vuosittain noin yksitoista miljardia euroa. Summa koostuu työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden kustannuksista sekä sosiaaliturvasta.

Kun tähän lisätään, että koko 2000-luvun ajan psykiatrian rahoitusta on leikattu, vaikka palveluiden tarve ei ole ainakaan vähentynyt, alkaa soppa olla valmis. (2)

Suosittelen katsomaan dokumentin, jonka MOT teki mielenterveyspalveluiden haasteista, kun kirjailija Miki Liukkonen ja näyttelijä Jasmin Voutilainen eivät saaneet apua ja päätyivät lopulliseen ratkaisuun.

Dokumentti Menetetty elämä kuvaa tämän päivän haasteita saada riittävää apua mielenterveyden häiriöihin ja kuinka itsemurhayrityksenkin jälkeen on vaikeaa päästä hoitoon, vaikka sinne itse haluaisi.

Tämä on terveydenhuollossa arkipäivää ja kertoo tarinaa kiireestä ja riittämättömistä palveluista. Siis juuri niistä palveluista, joista on leikattu koko tämän vuosituhannen ajan. (3)

Psykiatrian osastohoito ei ole ainoa hoitomuoto, josta ollaan leikkaamassa. Marraskuun alussa Yle kertoi, että esimerkiksi Pohjois-Savon hyvinvointialue on psykoterapian tarjoamisesta siirtymässä kohti lyhyitä terapiainterventiota. Yle kertoo, että sote-henkilöstölle on alettu antaa viiden päivän koulutuksia aiheen tiimoilta. (4)

Minua ihmetyttää riittääkö tosiaan viiden päivän koulutus korvaamaan vuosia kestävän psykoterapiakoulutuksen?

Tilanne ei kuulosta reilulta oikein kellekään. On sote-henkilöstön oikeus saada riittävä koulutus ja perehdytys haastavaan tehtävään. Ei ole myöskään asiakkaita kohtaan oikein, ettei henkilökunnalla ole riittävää, kattavaa koulutusta.

Uudistuksen hyviä puolina voi olla mahdollisuus siihen, että palveluja ja lyhyttä terapiainterventiota voidaan tarjota useammalle tarvitsijalle ja toivon mukaan aikaisemmassa vaiheessa, jolloin raskaampia palveluita ei tarvita. Emme kuitenkaan saa unohtaa sitä ryhmää ihmisiä, joka edelleen tarvitsee kattavampia ja raskaampia palveluita.

Parasta olisi tilanne, jossa palveluista ei leikattaisi, vaan rinnalle tulisi monipuolisempia, kattavampia ja parempia palveluita, joista voisi valita parhaiten tilanteeseen sopivan hoitomuodon ja avun.

Hyvinvointialueiden psykoterapiat ovat tärkeitä kaikista haavoittuvammassa asemassa oleville, niille, jotka eivät täytä Kelan kuntoutuspsykoterapian ehtoja tai joilla ei ole kelan tukemaan terapiaan varaa.

Kelan tukemaan terapiaan on tarkat kriteerit, jotka on täytettävä, jotta terapiaa voi saada.

Kuntoutuspsykoterapia on tarkoitettu 16–67-vuotiaille, jolla on työ- tai opiskelukyky uhattuna. Ehtona on, että henkilö on saanut mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3 kuukautta asianmukaista hoitoa.

Lisäksi tarvitaan psykiatrin lausunto, jonka perusteella voidaan arvioida, että kuntoutuspsykoterapia on tarpeen työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi.

Tuki haetaan vuodeksi kerrallaan ja sitä on mahdollista saada 3 vuotta putkeen. Tämän jälkeen terapiaan tulee 5 vuoden ”karenssi”, kun terapiaa ei voida myöntää. Karenssi tulee myös, jos lopettaa syystä tai toisesta terapian kesken.

Kuntoutuspsykoterapia ei myöskään ole ilmaista, vaan kela maksaa asiakkaalle 57,60e / psykoterapiakäynti ja loput asiakas kustantaa itse. Terapeutista riippuen omavastuun hinta vaihtelee esimerkiksi 22–45 euron välillä.

Eli kuukaudessa hintaa terapialle voisi tulla esimerkiksi noin 180 €, jos terapiassa käy viikoittain. Jos terapiassa tarvitsee käydä kahdesti viikkoon, summa luonnollisesti kaksinkertaistuu. Ei siis kovin pikku summa, johon aivan jokaisella olisi varaa. (5)

Kuntoutuspsykoterapiaan hakeutuminen on myös prosessi, joka koetaan yleisesti hankalaksi ja vaivalloiseksi. Lisäksi psykoterapeutin etsimiseen ei saa rahallista tukea, vaan se täytyy maksaa kokonaan itse. Eli jos käyt useammalla tutustumiskäynnillä ja et löydä heti terapeuttia, joka tuntuu omalta, summa voi kasvaa nopeasti isoksi.

Lisäksi alaa vaivaa pula koulutetuista psykoterapeuteista, sillä koulutus maksaa kymmeniätuhansia euroja osallistujalleen. Sopivaa psykoterapeuttia voi joutua etsimään pitkään näistä syistä johtuen.

Onkin tutkittu, että sosioekonominen asema vaikuttaa paljon kuntoutuspsykoterapian saamiseen.

Tutkimus osoitti myös, että sosioekonomiset erot määrittelevät kuntoutuspsykoterapian käyttöä vielä siinäkin vaiheessa, kun henkilö on lähellä työkyvyttömyyseläkkeen aloitusta. Tässä ryhmässä sosioekonomiset erot näyttäytyivät edelleen merkittävinä, ja erityisesti työttömien terapiaan pääsy oli vähäistä. Eniten terapiaa saavat korkeasti koulutetut. (6)

Syitä tähän on varmasti monia, mutta uskon vahvasti, että aikaisemmin mainitsemani seikat esimerkiksi hinnasta ja prosessin vaikeudesta vaikuttavat asiaan.

Hälyttävää on myös se, että tänä vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan mielenterveyden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä hakeneista vain 25 % oli saanut kelan kuntoutusta hakemusta edeltäneen vuoden aikana ja vain 12 % oli saanut Kelan kuntoutuspsykoterapiaa ja masennuslääkkeitä, vaikka tutkimusten mukaan yhdistelmähoito on tehokkain hoito masennukseen. (7)

Meillä on siis todellakin mielenterveyskriisi käsissämme, josta meistä jokainen maksaa hirvittävää hintaa. Olen seurannut tilannetta jo työnikin puolesta ja tämän päivän kehitys huolestuttaa minua.

Keinot, joilla yhteiskunta, hyvinvointialueet ja hallitus hakee säästöjä tuo niitä ehkä tänään, mutta lisäävät palveluiden tarvetta tulevaisuudessa.

Mielenterveys ongelmat eivät katoa keskikaljalla tai viinalla kuten hallituspuolueen kansanedustaja Teemu Keskisarja kertoi Iltalehdessä muutama päivä sitten. (8)

Minusta on outoa ja oikeastaan aika vaarallista, että näin korkeassa asemassa oleva ihminen voi lausua tällaisia lausuntoja julkisuuteen, vailla minkäänlaista tieteellistä tai tutkittua pohjaa. Vaikka edustaja Keskisarja ei itse uskoisikaan terapiaan, tutkimusnäyttö terapian hyödyistä on kiistaton.

Eivätkä mielenterveysongelmat katoa silläkään, että palveluiden saatavuutta ja laatua heikennetään.

Hullunkurisinta ja surullisinta tilanteesta tekee se, että niin hallitus, kuin myös hyvinvointialueet suunnitelmissaan kertovat kuinka mielenterveyttä pitäisi tukea, silti toimet ovat monelta osin päinvastaiset.

Hallituksen kaavailema nuorten terapiatakuu olisi hieno ja tärkeä uudistus, mutta valitettavasti se on täysin riittämätön. Varsinkin kun muut hallituksen toimet lisäävät epävarmuutta ja taloudellisia haasteita juuri nuorille ja muille haavoittuvassa asemassa oleville.

On ymmärrettävää, ettei rahaa ole ja säästöjä on etsittävä. Silti samaan aikaan kun hallitus leikkaa kaikista köyhimmiltä, suunnitteilla on esimerkiksi osakesäästötilin talletusrajan nostaminen viidestäkymmenestätuhannesta eurosta 100 000 €. Tämä toimi siis parantaa jo valmiiksi hyvätuloisten asemaa ja lisää eriarvoisuutta. Sen lisäksi se vähentää valtion verotuloja arviolta 20 miljoonaa euroa. (9)

Ja tämä vain esimerkkinä.

Eikä täällä yhdistysmaailmassa ole sen helpompaa toimia. Me haluamme tuottaa laadukasta ja merkityksellistä palvelua myös tulevaisuudessa, mutta tulevaisuuden epävarmuus varjostaa jokaista suunnitelmaa.

Millainen on rahoitusten tulevaisuus?

Onko rahoitusta mahdollista saada myös tulevaisuudessa ja kuinka paljon ja miten järjestöiden kesken nämä rahat jaetaan?

Riittääkö rahaa vain isoille toimijoille suurimpiin kaupunkeihin ja keskuksiin, vai toteutuuko alueellinen tasa-arvo tulevaisuudessa?

Kuinka hyvinvointialueiden ja hallituksen leikkaukset tulevat näkymään arjessamme ja kuinka ne tulevat osumaan kohderyhmäämme?

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kysymyksistä, joita minulla pyörii mielessä tällä hetkellä. Ainoa varma on epävarma.

Sekä hallituksen, että myös hyvinvointialueen suunnitelmiin ja kirjauksiin on laitettu yhteistyö järjestöjen ja 3.sektorin toimijoiden kanssa. Nämä kirjaukset ovat tärkeitä ja myös itse toivon sydämeni pohjasta, että nämä tulevat myös käytännön tasolla näkyväksi. (10,11,12)

Me kolmannella sektorilla tuotamme hyvinvointipalveluja ja ennaltaehkäisevää työtä kustannustehokkaasti ja silti laadukkaasti.

Tarkoitus ei ole kilpailla muiden toimijoiden kanssa, vaan lisätä yhteistyötä yli sektori- ja kuntarajojen. Uskon, että kattavalla yhteistyöllä voisimme luoda entistä vaikuttavampia ja parempia palveluita ihan jokaiselle. Mutta vaikka yhteistyö saataisiin toimimaan paremmin, ei se riitä, jos toiminnan rahoitus ei ole vakaalla pohjalla.

Hallitusohjelmassa on suunnitteilla STEAn eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen avustuksiin 100 miljoonan leikkauksia vuoteen 2027. Vielä ei tiedetä, kuinka tämä tulee vaikuttamaan järjestökenttään. (13)

Mutta minua ihmetyttää suuresti tämä ristiriita. Kuinka hallitus aikoo samalla viedä pohjan toiminnalta ja samalla lisätä yhteistyötä? Kuinka lisätä yhteistyötä tahojen kanssa, jotka pahimmassa tapauksessa lakkaavat olemasta, sillä rahaa ei ole?

Hyvinvointialueiden tilanne ei ole sen parempi. Talous on pahasti miinuksella ja siitä on vaikeaa jakaa rahaa järjestöille. Tänä vuonna esimerkiksi Pohjois-Savon hyvinvointialueen jakama järjestöjen avustus on ymmärrettävästi viimevuotta huomattavasti pienempi.

Viesti on joka puolella sama, teette tärkeää työtä, mutta meillä ei ole rahaa tukea teitä tulevaisuudessa.

Minä, kuten moni muukin järjestö aktiivi ja järjestöissä työskentelevä, teen tätä työtä täydellä sydämellä ja haluaisin tehdä sitä myös jatkossa.

Toivottavasti se on mahdollista myös tulevaisuudessa.

-Titta-

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-192523

2. https://mieli.fi/yhteiskunta/mielenterveys-suomessa/tilastotietoa-mielenterveydesta/

3. https://areena.yle.fi/1-63858248

4. https://yle.fi/a/74-20057654?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

5. https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia

6. https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kelan-kuntoutuspsykoterapiaan-paasyssa-nakyy-eriarvoisuutta-kertoo-tutkimus-sosioekonominen-asema-vaikuttaa-siihen-miten-psykoterapiaa-saa/

7. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/masennus-on-yleisin-tyokyvyttomyyden-syy-suomessa-silti-vain-pieni-osa-on-saanut-sairauteen-tarvittavaa-hoitoa/8792138#gs.0qnotu