Oppisopimus: uhka vai mahdollisuus?

 

Viime viikolla vietettiin opiskelijoiden mielenterveyspäivää ja otimme sen myös Varapäreen kuukauden teemaksi.

Tämän vuoden teemana oli kohtuus.

 

Opiskelijoiden mielenterveyspäivä koskettaa minuakin. Olenhan myös opiskelija.

Olen nyt vuoden opiskellut nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi töiden ohella oppisopimuksella ja kieltämättä myös tämän vuoden teema koskettaa ja herätti minussa ajatuksia.

Oppisopimus tarkoittaa siis pähkinänkuoressaan sitä, että hankin pääsääntöisesti ammattiini osaamisen työpaikalla. Koulupäiviä minulla on noin 3 kuukaudessa ja lisäksi joitain opintoja teen etänä.

Tältä näyttää minun koulupäivät.

 

Oppisopimuksessa on paljon hyvää. Toimeentulo on turvattu eikä esimerkiksi laina tarvitse ottaa, kun saa opintojen ajalta palkkaa.

Minulle on luontaista oppia tekemällä ja kokeilemalla, joten oppisopimus sopii minulle hyvin. On myös huippua, että voin opiskella alaa, jonka lähin koulutus on 150 km päästä kotoani, päivä opinnoissa tämä ei olisi mahdollista.

Parasta on se, että minulla on jo useita vuosia alalta työkokemusta, kun valmistun!

 

On oppisopimuksessa opiskellessa myös huonoja puolia. Opiskelu on itsenäistä ja työpäivien jälkeen on vielä koulutehtäviä. Tehtävää välillä on aika paljon.

Töiden ja opiskelujen yhdistäminen ei ole aina kovinkaan helppoa. On tullut vastaan tilanteita, kun minun pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa tai välillä tehtävää on paljon ja kalenteri on tupaten täynnä. Onneksi niistä tilanteista selviää, kun joustoa löytyy kaikilta osapuolilta. Minulta itseltäni, töistä ja koululta.

 

Siltikin minäkin välillä huomaan ottavani paineita niin töistä, kuin koulustakin ja olen huomannut, että suurin paineiden luoja olen minä itse.

 

Olen luonteeltani tunnollinen ja haluan tehdä asiat aina mahdollisimman hyvin ja helposti yritän vaatia itseltäni täydellisyyttä (mihin en tietenkään kykene, ihminen kun olen). Siksi olenkin joutunut kohtaamaan ja pohtimaan ajatusta siitä, kuinka olla itsemyötätuntoinen, eikä vaatia itseltä kohtuuttomia. Mikä on riittävän hyvin. Ja joskus on ok myös mokata!

 

Olen löytänyt alan, jossa koen olevani hyvä ja huippu työpaikan, jossa saan kehittää, kokeilla ja myös mokata. Viihdyn töissä hyvän työyhteisön ja innostavan ilmapiirin avulla. Tämä auttaa minua jaksamaan arjessa ja on yksi työni tärkeä voimavara.

 

Kiireisen arjen keskelle onkin tärkeää löytää niitä asioita ja ihmisiä, jotka auttavat jaksamaan ja tuo voimavaroja. On huippua, kun töissäkin voi vitsailla ja pitää hauskaa työnteon lomassa.

Oppisopimusta voisin suositella ihmiselle, joka on motivoitunut valitsemalleen alalle, on valmis opettelemaan asioita itsenäisesti ja kokee oppivansa parhaiten tekemällä.

 Sen sijaan, jos haluat selvitä kaikesta mahdollisimman vähällä ja helposti, oppisopimus ei välttämättä ole oikea polku. Töitä nimittäin saa tutkinnon eteen tehdä. Silti se on sen arvoista!

-Titta-