Kohtuus kaikessa. Mutta mitenkä löytää se kuuluisa kultainen keskitie?

Jokainen meistä on varmasti kuullut sanonnan "kohtuus kaikessa" tai "kultainen keskitie". 

Molemmat onkin erittäin hyviä neuvoja joita meidän jokaisen olisi hyvä noudattaa (olipa asia mikä tahansa). Mutta, onko nämä menettänyt jo merkitystä meidän arjessa? Onko yhteiskuntamme suuntaamassa näistä neuvoista kauaksi pois? Olemmeko me itse suuntaamassa tästä pois?

Viime vuosina on ollut hieman huolestuttavaa lukea uutisointia siitä, mitenkä opiskelijat väsyvät ja uupuvat, mitenkä työkyvyttömyys lisääntyy työuupumuksen takia, miten ihmiset suorittavat omaa elämäänsä ja mitenkä arkikin on monesti suorittamista suorittamisen perään.

Mihin onkaan siis hävinnyt kohtuus, se kultainen keskitie?

Meidän jokaisen arki on yksilöllinen ja meillä jokaisella arkeen kuuluu asioita jotka tulee tehdä ja jotka aiheuttavat meille paineita (joskus isommin, joskus pienemmin). Näin kuuluukin olla, työ, opiskelu, koti, talous ja niin edelleen on asioita, jotka tulevat pysymään meidän arjessa ja elämässä mutta miten löytää mukaan se kohtuus, kultainen keskitie että kaikki ei ole suorittamista ja osaisimme myös ottaa rennommin? Osaisimme elää hetkessä enemmän ja nauttimaan elämästämme enemmän? (Varmaan kysymyksiä johon moni haluaa löytää vastauksen ja taito jonka haluaisimme monet oppia, myönnän myös minä!) 

Olen paljon pohtinut sitä, että miten olemme ajautuneet siihen, että uupuneita on enemmän kuin ennen? Mikä sitä aiheuttaa? Totuus on, että pohdintojenkaan jälkeen en tiedä. Osana voi olla, että työelämässä luodaan enemmän paineita, työssä ei ole käytettävissä kenties niitä resursseja joita pitäisi olla, opiskeluissa tahti on kenties kovempi kuin ennen, kilpailu hyvistä opiskelupaikoista on kova, some viestittää entistä enemmän kiiltokuvaa elämästä, luodaan itse paineita itselle tai ne tulevat jostakin ulkoapäin... listaahan voisi vielä jatkaa.

Meille viestitetään somen kautta erittäin paljon ihanne arjesta ja elämästä. Kaikki on täydellistä ja mahtavaa. Voi olla, että kun sitä tuputetaan kokoajan niin pian ei usko muunlaiseen elämään. Uskon, että monen lapsen ja nuoren kohdalla kohtuuttomuuden tunnetta ja kohtuullisuuden ymmärtämistä hämärtää paljon sosiaalinen media. 

Toki yhteiskuntamme kyllä ihannoi tehokkuutta, tunnollisuutta ja ahkeruutta mutta näin on minun mielestä ollut aina. Esimerkiksi läpi vuosikymmenten jopa satoja vuosia meillä Suomessa on arvostettu näitä asioita. En tiedä luodaanko opiskeluissa enemmän paineita oppilaita kohtaan kuin ennen? Vai luodaanko me itse niitä paineita joka aiheuttaa kohtuuttomuuden meidän elämässä? Mistä syntyy tunne, että kohtuus häviää? Ja kuka sen määrittää?

Suuria kysymyksiä joihin ei varmastikaan ole yksiselitteistä vastausta.

Itse lähden siitä ajatuksesta, että me voimme jokainen itse lähteä vaikuttamaan siihen, miten voimme monelta osa-alueelta kohtuullistaa omaa elämäämme ja arkea niin, että emme koe sitä kohtuuttomaksi. Lähdetään siis liikkeelle siitä, mitä minä itse voin tehdä, mihin voin vaikuttaa ja mitkä asiat on sellaisia joihin en voi vaikuttaa?

Koen, että meistä jokainen voi löytää sen kultaisen keskitien jo hyvin pitkälle omaan elämään sillä, että ne arjen peruspilarit on tasapainossa. Kannattaa siis tutkaille nämä asiat ensin ja sen jälkeen lähteä miettimään muita asioita. Syötkö hyvin ja terveellisesti? Mitenkä nukut ja rentoudut? Onko sinulla tarpeeksi sosiaalisia kontakteja? Mitä harrastat? Miten työ/opiskelu tms. on osa elämääsi? Osaatko rajata työtaakkaasi ja välillä sanoa "ei"?

Kannustan myös jokaista pitämään taukoa sosiaalisesta mediasta! Ja haastan jokaista myös jakamaan omassa somessa todellista arkea ja elämää, ei aina sitä kiiltokuvaa. 

Kohtuus lisää meidän onnellisuutta ja tyytyväisyyttä omaan elämäämme. Kun koemme, että arjen palaset on hallinnassa ja tasapainossa niin koemme tyytyväisyyttä siitä. Tällöin pystymme myös sietämään ajoittaista painetta ja kohtuuttomuuden tunnetta joita elämä meille joskus syytää päin naamaa. Esimerkiksi itse ajattelen, että kun tietynlainen kohtuus pysyy omassa elämässä niin siedän paremmin esimeriksi ajoittaista työkiirettä paremmin ja hetkellisesti. Kun taas ihminen joka suorittaa täysillä jokaista elämän osa-aluetta voi kaatua pienestäkin epäonnistumisesta. (Ainakin jossain vaiheessa seinä tulee vastaan, enemmin tai myöhemmin.) 

Jos siis pohdintojen jälkeen huomaa, että peruspilarit eivät ole tasapainossa niin lähde miettimään mitä sille voisi tehdä. Pystytkö tekemään muutoksia itse vai tarvitsetko kenties toisen apua. Lähde rohkeasti tavoittelemaan muutosta.

Nostan tätä teemaa esille koska tässä kuussa meidän Varapäreen teemana on opiskelijoiden mielenterveys. Ja ensi viikolla 19.4. vietetään opiskelijoiden mielenterveyspäivää ja sen puitteissa Nyyti ry kampanjoi koko ensi viikon ajan. Tämän vuoden teemana on "kohtuus". Teema on tärkeä ja ajankohtainen. On hyvä pistää nyt jokaisen se kuuluisa mietintähattu päähän ja pohdiskella kohtuutta omassa elämässä ja  mitä kohtuus itselle merkitsee. Se voi herättää todella suuria oivalluksia, ainakin minulla teki. 

Kohtuus on tavoiteltava asia, tavoiteltava päämäärä olipa minkä ikäinen tahansa. Uskon myös siihen, että me voimme omalla esimerkillä joko lisätä painetta tai vähentää sitä. Minkälaista esimerkkiä sinä haluat näyttää toisille?

Hyviä pohdintoja sinulle toivottaa

Johanna