Velkaantumisen ei tarvitse olla häpeä!

 

Sanasta talous minulle tulee mieleen jostain syystä matikantunnit, ne liian pitkiltä tuntuvat, matelevat minuutit kun itku silmässä tuijotin tehtävämonistetta. Päässä ei pyöri yhtään mitään, tuntuu että ajatukset menee kerrassaan jumiin. Sumeat numerot vaan pyörivät silmissä kun opettaja nojautuu pulpettiani vasten, hengitys haisten välitunnilla nautitulta kahvilta.

 

En ole koskaan ollut numeroiden perään enkä nuorempana välittänyt säästämisestä tai rahojen tarkasta laskemisesta. Pienet tuet, mitä sain, menivät vuokraan ja laskuihin. Tuntui, että säästämiseen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Kun pääsin töihin, nautin tunteesta, kun ei tarvinnut kaupan hyllyillä etsiä aina sitä halvinta tuotetta. Siltikin välillä huomasin olevani tilanteessa, että loppukuusta rahat olivat loppuneet.

 

Kun ei ole koskaan oppinut tai opetellut tauloudenhallintaa, voi edessä olla tilanne, että ihminen velkaantuu. Velkaantuminen voi tapahtua suhteellisen salaa.Voi olla, että yksinkertaisesti ei vaan kykene tai jaksa hoitaa omaa taloutta.  Jos elämässä on muita ongelmia, kuten haasteita mielenterveyden kanssa, voivat pinoutuvat karhukirjeet ja suurella präntätyt HETI-eräpäivät tuntua todella ahdistavalta. Laskut haluaisi pystyä hoitamaan, mutta terveys ja jaksaminen voivat sen estää. Jos päivät menevät yksinkertaisesti selviämiseen, ei laskupinoa jaksa edes ajatella. Tai sitten surkea rahatilanne ahdistaa niin paljon, ettei asiaa kykene lähteä purkamaan.

 

Pikavippien-ja luottojen saaminen on tehty aivan liian helpoksi ja vaivattomaksi. Laitat tekstiviestin numeroon tai täytät netissä lyhyen lomakkeen ja kohta kilahtaa euroja tilille. Todella helppoa! Helppo ja nopea raha tuo mukanaan hurjan hyvän tunteen, jonka taustalla kuitenkin kummittelee pelko siitä, millä maksan velan ja huiman koron takaisin. Mutta hetken ehdit nauttia siitä, että sinulla on vihdoin varaa ostaa uusi talvitakki ja käydä syömässä ystävien kanssa. Lainattu raha katoaa nopeasti, kun itsensä ja läheisten hemmottelu vie mukanaan. Tai sitten ihan vaan makselet edellisiä vippejä pois.

 

Pian edessä on sama tilanne, kuin silloin kun vippiä tuli haettua. Tili näyttää nollaa, tuet tulevat parin viikon päästä ja laskuja alkaa olla melkoinen nippu. Helppoon rahaan ja sen tuomaan hetken helpotukseen jää koukkuun. Tekstari menemään ja kohta on taas vähän enemmän rahaa.

 

Itse otin vippejä ”vähän kerrallaan”. Viisikymppiä tuntui pieneltä rahalta, äkkiäkös sen takaisin maksaa. Mutta kun päälle lyödään korot ja useampi viisikymppinen, lähteekin kuun tuista iso pala velkojen maksuun. Lisätään pottiin vielä kaikki muut normaalin elämisen menot ja rahaa ei olekaan loppukuulle. Pikavippien-ja luottojen maailma on kuin astuisi juoksuhiekkaan. Koetat päästä veloistasi pois, mutta kun joudut ottamaan lisää velkaa maksaaksesi edelliset pois, olet jo päätäsi myöten vajunut hiekkaan.

 

Joka kymmenes suomalaisista on ulosotossa. 50% ulosottoon päätyneistä veloista on pankkilainoja, luottoja ja veroja. 40% ulosottoon päätyneistä veloista on julkisia maksuja, kuten terveyskeskus- ja päivähoitomaksuja.

(lähde: https://www.isonumero.fi/joka-kymmenes-meista-on-ulosotossa/)

 

Mistä kaikesta tämä kertookaan ja mistä velkaantuminen johtuu,no, se taitaa olla liian pitkä lista tähän lueteltavaksi. Mutta määrä puhuu karuja lukujaan. Jotain ihmisten velkaantumiselle pitäisi tehdä ja apua tulisi olla enemmän tarjolla.

Suomen ulosottojärjestelmä on todella monimutkainen ja vaikea tavallisen tallaajan ymmärtää. Koko järjestelmä kaipaisi perinpohjaista ravistelua ja uusimista. Onneksi tähän suuntaan on jo joitakin askelia otettu. Ulosottojärjestelmä tuntuu tavallisesta tallaajasta kauhean pelottavalle ja isolle asialle, minkä monimutkaista toimintamallia ei vaan pysty käsittämään. Suojaosuuksien, käräjäoikeuden kirjeiden, maksuhäiriömerkintöjen ja palkan ulosmittauksen lonkeroissa eksyy jo alkuunsa. Kirjeet jättää mieluummin lukematta, eivät ne ilouutisia kuitenkaan kanna mukanaan.

 

Itse tein päätöksen, kun velkaantuminen alkoi olla jo tapissaan ja aloin pikkuhiljaa lipsumaan perintötoimistoiden asiakkaista ulosoton asiakkaaksi, että annoin velkojen suosiolla mennä ulosoton käsiteltäväksi. Siinä tilanne viimeistään konkretisoitui ja todellisuus iski vasten kasvoja. Koin olevani kauhean epäonnistunut ihminen ja mielessäni menetin yhteiskunnan kelpo yksilö-tittelin. Nyt olin vakavasti masentunut ja ahdistunut ja kaiken muun päälle vielä ylivelkaantunut ja minulla oli useampi MAKSUHÄIRIÖMERKINTÄ. Raha-asiat tulivat uniin, olin varma ettei elämä voisi merkintöjen jälkeen jatkua normaalina.

 

Maksuhäiriömerkintä on ikävä asia ja valitettavasti se vaikeuttaa elämän tiettyjä osia. Asuntoa on vaikea saada, vakuutuksista on turha haaveillakaan. Jos puhelin menee rikki, et voi turvautua osamaksuvaihtoehtoon. Maksa uusi luuri kerralla. Liittymän vaihtoa ei kannata yrittää, merkinnät näyttävät että olet epäluotettava ja rahojen kanssa pärjäämätön henkilö. Joudut ylitsevuotavasti vakuuttelemaan, että maksat kyllä laskusi, että olet oppinut virheistäsi.  Asenne luottotiedottomia henkilöitä kohtaan on todella alentava, olet kuin kakkosluokan kansalainen, joka on tahallaan mennyt sotkemaan omat raha-asiat. Saat leiman otsaasi, eikä se siitä ihan heti ole lähdössä.

 

Luulisi, että ulosottolaitoksen suurimpia intressejä on se, että heidän asiakkaansa pääsisivät mahdollisimman pois ulosottojärjestelmästä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ainakaan minun kohdallani asia ei ollut näin. Ulosottomieheni koetti päinvastoin hankaloittaa elämääni ja tehtävässään kyllä onnistui. Jos hän olisi hoitanut asiansa niin kuin kuuluu, olisin tällä hetkellä mahdollisesti velaton henkilö ja saisin hakea maksuhäiriömerkintöjen poistoa. Vaan asia ei mennyt niin.

 

Halusin kirjoittaa taloudesta tänne Varapäreen blogiin siksi, että vaikka taloudenhallintaa vasten niin pitkään kamppailin, mutta jossain vaiheessa oli pakko myöntää tappio ja ottaa ohjakset omiin käsiin. Siihen haluaisin ehdottomasti kannustaa kaikkia, ketkä omien raha-asioiden kanssa kamppailevat. Haluan myös kannustaa siihen, että rohkeasti hakee apua omiin talouden ongelmiin. Itse sain hyviä vinkkejä velkaneuvonnasta sekä Takuusäätiöstä. Peittelin pitkään ongelmiani läheisiltäni mutta kun sain vihdoin kerrottua, että olen pahasti velkaantunut, vierähti kivi sydämeltäni. Raha voi olla todella kuormittava asia arjessa, sen olen elämäni aikana huomanut moneen kertaan. Siksi kannattaa pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Jo pelkkä asiasta puhuminen voi auttaa ja apua voi löytyä yllättävistä paikoista. Kannattaa aloittaa pienestä, jos budjetointi ja rahojen tarkka laskeminen tuntuu hankalalle. Kokosin tähän muutaman vinkin, millä voi aloittaa.

 

 

1.   Suosi käytettynä ostamista. Kiertele kirpputoreja tai liity esimerkiksi Facebookin kirppisryhmiin.

2.   Kaupassa osta alelapputuotteita ja mieti, mitä voisit jättää ostamatta. Entä, jos et osta joka päivä jotain herkkua, vaan pidät herkkupäivän kerran viikossa? Jos tulee ostettua joka päivä jotain hyvää, niin niistä kertyy äkkiä viikossa melkoinen menoerä. Mieti, mitä asioita voisit jättää ostamatta. Mikä on tarpeellista ja mikä vähemmän tarpeellista?

3.   Suunnittele viikon ruoat kerralla. Maanantaina kinkkukiusausta, sitä syön kaksi päivää. Keskiviikkona on kauppapäivä ja teen kanakeittoa, joka riittää perjantaihin asti. Tee myös ostoslista, josta ei saa poiketa. Tämä on monesti kuultu vinkki, mutta ei oikeasti kannata mennä todella nälkäisenä kauppaan. Itselläni on silloin paha tapa ostella ”naposteltavaa” mitä ei ollut ostoslistalla.

4.   Tee itse. Leipä on halpaa, mutta itsetehdyt sämpylät tai pataleipä ovat todella  herkullisia. Jäikö perunamuusia yli tarpeiden? Leivo muusista rieskoja!

5.   Kun teet ruokaa, tee isompia annoksia. Voit pakastaa yli jäänyttä ruokaa ja syödä samaa useamman päivän. Makaronilaatikko maistuu hyvältä, jos sen lämmittää pannulla voinokareen kanssa.

6.   Aloita säästäminen, pikkuhiljaa. Laita edes muutama kymppi syrjään, kun saat kuukauden tuen tai palkan. Eikä kannata kokea huonoa omaatuntoa, jos loppukuusta joudut käyttämään säästetyn rahan. Laita rahaa taas säästöön, kun pystyt. Mieti, mihin säästät. Onko se se uusi talvitakki, puhelin tai ihan vaan varalle sitä varten, jos tulee joku yllättävä meno.

7.   Myy itselle tarpeettomia tavaroita pois. Tämä on myös ekoteko!

8.   Kehu itseäsi! Jos olet niinkuin minä, että rahankäyttö on vähän holtitonta, niin muista onnitella itseäsi hyvistä valinnoista ja siitä, jos olet saanut laitettua rahaa syrjään. Olet asettanut tavoitteen ja onnistunut siinä, hienoa!

 

Kannattaa muistaa, että vaikka olisit luottotiedoton tai kaikki raha mikä tulee niin menee, niin et ole sen huonompi ihminen. Olet ihan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. Koeta ottaa ohjat omiin käsiin ja alkaa pistämään asioita järjestykseen. Apua saa, kun sitä pyytää. Kerro avoimesti tilanteestasi vaikka ystävälle ja voitte yhdessä pohtia ratkaisua ongelmaan. Eikä todellakaan kannata tuomita raha-asioiden kanssa painivia. Joskus elämä on siinä pisteessä, että oma talous niin sanotusti kusee. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi lopullista.

 

Itse koetan nykyään ajatella niin, että olen pärjännyt todella vähällä ja pärjään kyllä vastakin. Raha on tärkeä osa meidän kaikkien elämää, mutta sen ei kannata antaa ottaa otetta koko elämästä ja arjesta. Muistetaan nauttia myös niistä asioista, mitkä tuovat meille hyvää mieltä.

 

Aurinkoista kevättä kaikille,

Jenni