Velkaantumisen ei tarvitse olla häpeä!
Sanasta talous
minulle tulee mieleen jostain syystä matikantunnit, ne liian pitkiltä tuntuvat,
matelevat minuutit kun itku silmässä tuijotin tehtävämonistetta. Päässä ei
pyöri yhtään mitään, tuntuu että ajatukset menee kerrassaan jumiin. Sumeat
numerot vaan pyörivät silmissä kun opettaja nojautuu pulpettiani vasten,
hengitys haisten välitunnilla nautitulta kahvilta.
En ole koskaan
ollut numeroiden perään enkä nuorempana välittänyt säästämisestä tai rahojen
tarkasta laskemisesta. Pienet tuet, mitä sain, menivät vuokraan ja laskuihin.
Tuntui, että säästämiseen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Kun pääsin töihin,
nautin tunteesta, kun ei tarvinnut kaupan hyllyillä etsiä aina sitä halvinta
tuotetta. Siltikin välillä huomasin olevani tilanteessa, että loppukuusta rahat
olivat loppuneet.
Kun ei ole
koskaan oppinut tai opetellut tauloudenhallintaa, voi edessä olla tilanne, että
ihminen velkaantuu. Velkaantuminen voi tapahtua suhteellisen salaa.Voi olla,
että yksinkertaisesti ei vaan kykene tai jaksa hoitaa omaa taloutta. Jos elämässä on muita ongelmia, kuten
haasteita mielenterveyden kanssa, voivat pinoutuvat karhukirjeet ja suurella
präntätyt HETI-eräpäivät tuntua todella ahdistavalta. Laskut haluaisi pystyä
hoitamaan, mutta terveys ja jaksaminen voivat sen estää. Jos päivät menevät
yksinkertaisesti selviämiseen, ei laskupinoa jaksa edes ajatella. Tai sitten
surkea rahatilanne ahdistaa niin paljon, ettei asiaa kykene lähteä purkamaan.
Pikavippien-ja
luottojen saaminen on tehty aivan liian helpoksi ja vaivattomaksi. Laitat
tekstiviestin numeroon tai täytät netissä lyhyen lomakkeen ja kohta kilahtaa
euroja tilille. Todella helppoa! Helppo ja nopea raha tuo mukanaan hurjan hyvän
tunteen, jonka taustalla kuitenkin kummittelee pelko siitä, millä maksan velan
ja huiman koron takaisin. Mutta hetken ehdit nauttia siitä, että sinulla on
vihdoin varaa ostaa uusi talvitakki ja käydä syömässä ystävien kanssa. Lainattu
raha katoaa nopeasti, kun itsensä ja läheisten hemmottelu vie mukanaan. Tai
sitten ihan vaan makselet edellisiä vippejä pois.
Pian edessä on
sama tilanne, kuin silloin kun vippiä tuli haettua. Tili näyttää nollaa, tuet
tulevat parin viikon päästä ja laskuja alkaa olla melkoinen nippu. Helppoon
rahaan ja sen tuomaan hetken helpotukseen jää koukkuun. Tekstari menemään ja
kohta on taas vähän enemmän rahaa.
Itse otin
vippejä ”vähän kerrallaan”. Viisikymppiä tuntui pieneltä rahalta, äkkiäkös sen
takaisin maksaa. Mutta kun päälle lyödään korot ja useampi viisikymppinen,
lähteekin kuun tuista iso pala velkojen maksuun. Lisätään pottiin vielä kaikki
muut normaalin elämisen menot ja rahaa ei olekaan loppukuulle. Pikavippien-ja
luottojen maailma on kuin astuisi juoksuhiekkaan. Koetat päästä veloistasi
pois, mutta kun joudut ottamaan lisää velkaa maksaaksesi edelliset pois, olet
jo päätäsi myöten vajunut hiekkaan.
Joka kymmenes
suomalaisista on ulosotossa. 50% ulosottoon
päätyneistä veloista on pankkilainoja, luottoja ja veroja. 40% ulosottoon
päätyneistä veloista on julkisia maksuja, kuten terveyskeskus- ja
päivähoitomaksuja.
(lähde: https://www.isonumero.fi/joka-kymmenes-meista-on-ulosotossa/)
Mistä kaikesta
tämä kertookaan ja mistä velkaantuminen johtuu,no, se taitaa olla liian pitkä
lista tähän lueteltavaksi. Mutta määrä puhuu karuja lukujaan. Jotain ihmisten
velkaantumiselle pitäisi tehdä ja apua tulisi olla enemmän tarjolla.
Suomen
ulosottojärjestelmä on todella monimutkainen ja vaikea tavallisen tallaajan
ymmärtää. Koko järjestelmä kaipaisi perinpohjaista ravistelua ja uusimista.
Onneksi tähän suuntaan on jo joitakin askelia otettu. Ulosottojärjestelmä
tuntuu tavallisesta tallaajasta kauhean pelottavalle ja isolle asialle, minkä
monimutkaista toimintamallia ei vaan pysty käsittämään. Suojaosuuksien,
käräjäoikeuden kirjeiden, maksuhäiriömerkintöjen ja palkan ulosmittauksen
lonkeroissa eksyy jo alkuunsa. Kirjeet jättää mieluummin lukematta, eivät ne
ilouutisia kuitenkaan kanna mukanaan.
Itse tein
päätöksen, kun velkaantuminen alkoi olla jo tapissaan ja aloin pikkuhiljaa
lipsumaan perintötoimistoiden asiakkaista ulosoton asiakkaaksi, että annoin
velkojen suosiolla mennä ulosoton käsiteltäväksi. Siinä tilanne viimeistään
konkretisoitui ja todellisuus iski vasten kasvoja. Koin olevani kauhean
epäonnistunut ihminen ja mielessäni menetin yhteiskunnan kelpo yksilö-tittelin.
Nyt olin vakavasti masentunut ja ahdistunut ja kaiken muun päälle vielä
ylivelkaantunut ja minulla oli useampi MAKSUHÄIRIÖMERKINTÄ. Raha-asiat tulivat
uniin, olin varma ettei elämä voisi merkintöjen jälkeen jatkua normaalina.
Maksuhäiriömerkintä
on ikävä asia ja valitettavasti se vaikeuttaa elämän tiettyjä osia. Asuntoa on
vaikea saada, vakuutuksista on turha haaveillakaan. Jos puhelin menee rikki, et
voi turvautua osamaksuvaihtoehtoon. Maksa uusi luuri kerralla. Liittymän
vaihtoa ei kannata yrittää, merkinnät näyttävät että olet epäluotettava ja
rahojen kanssa pärjäämätön henkilö. Joudut ylitsevuotavasti vakuuttelemaan,
että maksat kyllä laskusi, että olet oppinut virheistäsi. Asenne luottotiedottomia henkilöitä kohtaan
on todella alentava, olet kuin kakkosluokan kansalainen, joka on tahallaan
mennyt sotkemaan omat raha-asiat. Saat leiman otsaasi, eikä se siitä ihan heti
ole lähdössä.
Luulisi, että
ulosottolaitoksen suurimpia intressejä on se, että heidän asiakkaansa
pääsisivät mahdollisimman pois ulosottojärjestelmästä. Omasta kokemuksestani
voin sanoa, että ainakaan minun kohdallani asia ei ollut näin. Ulosottomieheni
koetti päinvastoin hankaloittaa elämääni ja tehtävässään kyllä onnistui. Jos
hän olisi hoitanut asiansa niin kuin kuuluu, olisin tällä hetkellä
mahdollisesti velaton henkilö ja saisin hakea maksuhäiriömerkintöjen poistoa.
Vaan asia ei mennyt niin.
Halusin
kirjoittaa taloudesta tänne Varapäreen blogiin siksi, että vaikka
taloudenhallintaa vasten niin pitkään kamppailin, mutta jossain vaiheessa oli
pakko myöntää tappio ja ottaa ohjakset omiin käsiin. Siihen haluaisin
ehdottomasti kannustaa kaikkia, ketkä omien raha-asioiden kanssa kamppailevat.
Haluan myös kannustaa siihen, että rohkeasti hakee apua omiin talouden
ongelmiin. Itse sain hyviä vinkkejä velkaneuvonnasta sekä Takuusäätiöstä.
Peittelin pitkään ongelmiani läheisiltäni mutta kun sain vihdoin kerrottua,
että olen pahasti velkaantunut, vierähti kivi sydämeltäni. Raha voi olla
todella kuormittava asia arjessa, sen olen elämäni aikana huomanut moneen
kertaan. Siksi kannattaa pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Jo pelkkä asiasta
puhuminen voi auttaa ja apua voi löytyä yllättävistä paikoista. Kannattaa
aloittaa pienestä, jos budjetointi ja rahojen tarkka laskeminen tuntuu
hankalalle. Kokosin tähän muutaman vinkin, millä voi aloittaa.
1. Suosi käytettynä ostamista. Kiertele
kirpputoreja tai liity esimerkiksi Facebookin kirppisryhmiin.
2. Kaupassa osta alelapputuotteita ja
mieti, mitä voisit jättää ostamatta. Entä, jos et osta joka päivä jotain
herkkua, vaan pidät herkkupäivän kerran viikossa? Jos tulee ostettua joka päivä
jotain hyvää, niin niistä kertyy äkkiä viikossa melkoinen menoerä. Mieti, mitä
asioita voisit jättää ostamatta. Mikä on tarpeellista ja mikä vähemmän
tarpeellista?
3. Suunnittele viikon ruoat kerralla.
Maanantaina kinkkukiusausta, sitä syön kaksi päivää. Keskiviikkona on
kauppapäivä ja teen kanakeittoa, joka riittää perjantaihin asti. Tee myös
ostoslista, josta ei saa poiketa. Tämä on monesti kuultu vinkki, mutta ei
oikeasti kannata mennä todella nälkäisenä kauppaan. Itselläni on silloin paha
tapa ostella ”naposteltavaa” mitä ei ollut ostoslistalla.
4. Tee itse. Leipä on halpaa, mutta
itsetehdyt sämpylät tai pataleipä ovat todella
herkullisia. Jäikö perunamuusia yli tarpeiden? Leivo muusista rieskoja!
5. Kun teet ruokaa, tee isompia annoksia.
Voit pakastaa yli jäänyttä ruokaa ja syödä samaa useamman päivän.
Makaronilaatikko maistuu hyvältä, jos sen lämmittää pannulla voinokareen
kanssa.
6. Aloita säästäminen, pikkuhiljaa. Laita
edes muutama kymppi syrjään, kun saat kuukauden tuen tai palkan. Eikä kannata
kokea huonoa omaatuntoa, jos loppukuusta joudut käyttämään säästetyn rahan.
Laita rahaa taas säästöön, kun pystyt. Mieti, mihin säästät. Onko se se uusi
talvitakki, puhelin tai ihan vaan varalle sitä varten, jos tulee joku yllättävä
meno.
7. Myy itselle tarpeettomia tavaroita
pois. Tämä on myös ekoteko!
8. Kehu itseäsi! Jos olet niinkuin minä,
että rahankäyttö on vähän holtitonta, niin muista onnitella itseäsi hyvistä
valinnoista ja siitä, jos olet saanut laitettua rahaa syrjään. Olet asettanut
tavoitteen ja onnistunut siinä, hienoa!
Kannattaa
muistaa, että vaikka olisit luottotiedoton tai kaikki raha mikä tulee niin
menee, niin et ole sen huonompi ihminen. Olet ihan yhtä arvokas kuin kaikki
muutkin. Koeta ottaa ohjat omiin käsiin ja alkaa pistämään asioita
järjestykseen. Apua saa, kun sitä pyytää. Kerro avoimesti tilanteestasi vaikka
ystävälle ja voitte yhdessä pohtia ratkaisua ongelmaan. Eikä todellakaan
kannata tuomita raha-asioiden kanssa painivia. Joskus elämä on siinä pisteessä,
että oma talous niin sanotusti kusee. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se
olisi lopullista.
Itse koetan
nykyään ajatella niin, että olen pärjännyt todella vähällä ja pärjään kyllä
vastakin. Raha on tärkeä osa meidän kaikkien elämää, mutta sen ei kannata antaa
ottaa otetta koko elämästä ja arjesta. Muistetaan nauttia myös niistä asioista,
mitkä tuovat meille hyvää mieltä.
Aurinkoista
kevättä kaikille,
Jenni
Kommentit
Lähetä kommentti