Voiko haasteista huolimatta opiskella? - Todellakin!

 

Nyt maaliskuussa meillä täällä Varapäreessä on kuukauden teemana tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

Mietin pitkään mistä näkökulmasta haluaisin tätä aihetta käsitellä, sillä tämä aihe on valtavan suuri ja monipuolinen.

Vaikka elämme Suomessa, joka on yksi maailman tasa-arvoisimpia maita, emme mekään ole täydellisiä ja meilläkin on valtavasti tekemistä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämiseksi.

Meillä on valtavasti erilaisia syrjiviä rakenteita ja paljon näkymättömiä esteitä, joita esimerkiksi erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat joutuvat ylittämään.

 

Haluan ottaa esiin mahdollisuuden tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen opiskeluun, sillä tämä aihe on minun elämässäni pinnalla tällä hetkellä.

Tässä tekstissä en ota kantaa vähemmistöjen tai sukupuolien väliseen tasa-arvoon (vaikka ne ovatkin todella tärkeitä asioita) vaan pohdin erilaisten haasteiden vaikutusta mahdollisuuksiin rakentaa mielekästä tulevaisuutta.

Kuinka suhtaudumme erilaisiin haasteisiin tai esteisiin? Entä, jos on haasteita esim. keskittymisen, lukemisen tai (mielen)terveyden kanssa? Saako silloin koulusta tukea ja ehkä mukautettuja ja räätälöityjä opintoja?

Entä, onko kaikki kouluntilat esteettömiä, joilla pääsee liikkumaan apuvälineitä apuna käyttäen? Kuinka voi opiskella, jos et välttämättä pääse edes koulurakennukseen sisään?

Tällaisia asioita ei välttämättä tule miettineeksi, jos ne eivät suoranaisesti itseä kosketa, mutta nämä asiat ovat valtavan suuria heille, joita nämä asiat koskettavat.

 

Emmekä voi unohtaa sosiaalisia tekijöitä.

Esimerkiksi minä olen aikaisemmin pohtinut ja kipuillut sitä, voinko ohjautua opiskelemaan ja työskentelemään mielenterveys alalle, koska itsellänikin on kokemusta mielenterveyden haasteita. Olen miettinyt mitä muut ajattelevat, ja minulla kesti kauan ennen kuin tajusin, että se on turhaa. Mielenterveysongelmat eivät ole minua määrittävä tekijä. Voin olla hyvä työssäni taustastani huolimatta ja useasti jopa sen ansiosta! Tärkeää kuitenkin on pitää huolta omasta jaksamisesta, sillä hyvinvoiva ohjaaja on hyvä ohjaaja!

 

Tutkimuksista tiedämme, että tausta kuitenkin vaikuttaa opintoihin. Tutkimusten mukaan korkeakoulutettujen lapset menevät todennäköisemmin myös itse korkeakouluun.

Mistä tälläinen johtuu, emme tarkalleen tiedä ja itse pohdinkin, onko siihen vain yhtä oikeaa vastausta?

 Luulen, että tämä on monen asian summa ja esimerkiksi lapsena koettu köyhyys voi vaikuttaa vahvasti minä kuvaan ja ajatuksiin omista mahdollisuuksista, toisaalta se voi toimia myös eteenpäin työntävänä voimana.

Paljon hyvääkin meillä on ja olemme ottaneet harppauksia kohti parempaa. Opiskelun tasa-arvo meni taannoin pykälän eteenpäin, kun toisen asteen tutkinto tuli osaksi oppivelvollisuutta.

 Parasta tässä on, että jatkossa nuorille oppimateriaalit ovat ilmaiset! Mielestäni se on parannus monen nuoren elämään.

Monet nuoret ovat olleet aikaisemmin pulassa koulukirjojen ja muiden opiskelu välineiden hankinnan kanssa, sillä ne osaavat olla todella kalliita! Tämä on jopa johtanut siihen, että osa on joutunut jättämään jopa koulun kesken, sen hinnan takia. Onneksi tähän on tullut muutos!  

 

Kouluissa myös tehdään valtavasti ”ruohonjuuritason” työtä tasa-arvon parantamiseksi joka päivä. 

Meillä jokaisella tulee olla oikeus opiskella ja oppia mielenkiintoisia asioita, opiskella mieleistä alaa ja toivottavasti myös mahdollisuus työllistyä rajoitteista ja esteistä huolimatta!

 

Titta