Riittämättömyyden tunteen sietäminen ja hyväksyminen. Miten päästä siihen?

Minä riitän.

Minä riitän.

Helppo lause mutta ei niin helppo ajatus meille.

Pohdin pitkään millä tavalla lähden meidän tämän kuukauden teemaa purkamaan, mistä näkökulmasta asiaa lähestyn. Teema kuitenkin on henkilökohtainen monella tasolla ja sitä voi tosiaan lähestyä vaikka miltä kantilta. Oma riittämättömyyden tunne on omasta mielestä hyvin kokonaisvaltainen tunne ja hyvin yksilöllinen. Koemme erilaisissa tilanteissa, että oma toiminta/kyky ei ole riittävää. Itse ajattelen myös niin, että monesti olemme itse tämän asian suhteen "pahimpia vihollisia" koska me itse puhumme sisäisesti itsellemme niin, että pitää painaa, pitää tehdä, olla siellä ja täällä, kyllä sä jaksat, paina, paina, tee tee...

Itsellä riittämättömyyden tunne tuntuu koko kropassa mutta erityisesti minä tunnen sen pahoinvointina, hermo kiristyy ja joskus olen alakuloinen, hiljainen. Meillä kaikilla on omat tavat siihen reagoida mutta tärkeintä on, että ne tunnistaa ja osaa ne käsitellä. Tärkeää on, että riittämättömyyden tunteet osaa käsitellä ja hyväksyä sen, jotta siitä voi päästää irti. Vasta sen jälkeen voidaan siirtyä "Minä riitän!" ajatukseen.



Kaiken eniten tunnen riittämättömyyttä omasta itsestäni äitinä olemiseen. Äitiys tuntuu monesti niin haastavalta ja äärettömän vaativalta niin joskus tuntuu ettei tee oikein mitään oikein. Aina miettii, että mitä pitäisi tehdä enemmän, miten olisin tehnyt toisin, jos teen tämän niin en kerkee tehdä tätä, minkälaisia minun lapsista tulee.. ajatukset on loputtomia. Ja uskon, että moni äiti samaistuu tähän tunteeseen. Uskon, myös että isät miettivät samalla tavalla näitä mutta itse koen asian edelleen niin, että äiti on yleisesti se joka kantaa suurimman taakan perhe-arjesta (ei aina, ja isätkin on mukana, sitä en sano enkä tarkoita). 

Olen paininut erityisesti tämän asian kanssa siitä saakka kun esikoiseni syntyi yli yhdeksän vuotta sitten enkä usko, että koskaan pääsen siitä irti. Se mitä olen asialle tehnyt ja päässyt on eteenpäin niin se, että olen hyväksynyt itseni. Olen hyväksynyt sen, että minä olen tälläinen ja olen tälläinen äiti. Pystyn kehittämään  itseäni, huomaamaan asioita joita muuttaa sekä pyrkiä muutokseen. En voi koskaan olla täydellinen enkä halua olla. Meistä jokainen on omalle lapselleen ainutlaatuinen. Ainutlaatuinen ihmissuhde joka kestää läpi elämän. Se, että olen riittävän hyvä äiti omille lapsilleni on minulle tärkeää. Ja vaikka tunnen riittämättömyyttä (ehkenpä jopa joka päivä) osaan käsitellä sen ja tiedostaa sen. Toinen tärkeä asia, minkä olen vuosien saatossa oppinut on se, että olen itselleni armollisempi! Miten huojentavaa se onkaan ollut, kun hoksaa että vähemmälläkin tekemisellä ja suorittamisella pärjää ja elämä rullaa. (Toki rehellisesti sanottuna, aina en tähän pystyn mutta kun tiedän asian niin osaan siihen myös palata, muistuttelen itseäni, että heipä hei, nyt iisimmin!)




Koemme eri asioista ja eri tilanteissa riittämättömyyden tunnetta. Tunne voi pahimmillaan olla lamauttava tai sortuu ylisuorittamiseen sekä uupumukseen mutta siitä voi myös saada lisää potkua tekemiseen ja se ajaa sinua tekemään kenties asioita paremmin. Tasapainoilua ja itsensä tuntemista siis vaaditaan. Vai mitä olet mieltä?

Itsensä tunteminen ja itsetunnon tulisi olla kohdallaan jotta riittämättömyyden tunne ei valtaa kokonaan ja päästään siihen, että voimme sanoa "Minä riitän!". Tässä on top 5 vinkit siihen, millä tavalla tätä taivalta voi aloittaa:

1. Tiedosta omat vahvuudet.

Ja oikeasti, se että tiedostat ne ja myös uskot niihin. Uskot oikeasti, että sun omat vahvuudet on oikeasti tärkeitä ja osa sinua niin niillä pääsee pitkälle. Ota vastaan myös muiden ihmisten kehuja ja ole ylpeä niistä!

Omien vahvuuksien tiedostamiseen löytyy valtavasti erilaisia harjoituksia kirjoista ja netistä. Käytä niitä tarpeen tullen apunasi! Paras neuvo minulta tähän on, että kysy sun vahvuuksia sun läheisiltäsi ja lähde pohtimaan niitä.

2. Hyvät ihmissuhteet.

Me ihmiset kaivataan toisia ihmisiä meidän ympärille. Me saadaan turvaa meidän läheisistämme. Pidä siis huolta sun hyvistä ihmissuhteista. Vaikka koronan aikaan monella on käynyt niin ettei läheisiä ole nähnyt niin paljon kuin ennen tai rajoitukset estää näkemästä niin älä unohda sun läheisiä. Ole yhteydessä heihin muilla tavoin. Hyvät ihmissuhteet on meidän rikkaus.

3. Huolehdi itsestäsi.

Kyllä! Itsestään pitää pitää huolta aivan samalla tavalla kun pidämme toisista huolta. On tärkeää, että välillä on itsekäs ja ottaa itselleen aikaa esim. lähtee lenkille, lukee kirjaa, kattoo leffaa tai menee yksin ystävän luo. Tekee niitä asioita mistä saa voimaa ja mistä tykkää. Samoin omista perustarpeista tulee huolehtia eli syö, liiku ja nuku hyvin sekä pidä pää kunnossa!

4. Huomaa positiiviset asiat.

Sillon kun tuntuu, että mikään ei mene hyvin ja kirosanat ritisee vaan päässä niin on hyvä, jos on jo ennakkoon miettinyt ja pohtinut oman elämän positiivisia asioita, ne asiat jotka itselle tärkeitä ja on omassa elämässä hyvin. Missään nimessä en tarkoita sitä, että omaa ärtymistä tulisi vähätellä tai se on väärin, ei todellakaan ole, se on täysin normaalia (ei taida sellaista ihmistä ollakkaan joka ei välillä ärsyynny tai tunne arkeaan ankeaksi). Tärkeää on, että sä huomaat hyvät asiat ja olet niistä kiitollinen vaikka mitenkä ärsyttää. Jos elämä oikein runnoo niin tää vielä enemmän tärkeempää.

5. Uskalla pyytää apua.

Meidän ei tarvitse taistella tuulimyllyjä vastaan yksin. Meidän ei tarvitse suorittaa ja jaksaa kaikkea yksin. Ei todellakaan. On rohkeutta uskaltaa pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. On rohkeaa myöntää, että jaksaminen on loppu tai loppumassa. Uskalla pyytää apua kun siltä tuntuu sillä sitä sinä varmasti saat.




Pst! Nää kannattaa myös muistaa silloin kun tuntuu ettei jaksa ja vaikka mitä tekee niin mikään ei riitä. Sitten voikin huomata, että kappas kippas, mä oonkin mahtava! MINÄ RIITÄN! MINÄ RIITÄN!


-Johanna-


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mykkäkoulusta työtehtävien tahalliseen vaikeuttamiseen - Työpaikkakiusaaminen ilmenee eri tavoin.

Uusi apuohjaaja Elina esittäytyy!

Toiminnanohjaajan esittely ja ajatuksia luovuudesta