Minä osaan!

 

Minä osaan.

Se on lyhyt ja hyvin yksinkertainen lause, mutta yllättävän vaikea sanoa ääneen.

Olen kamppaillut paljon oman osaamisen ja sen esiintuomisen kanssa elämäni aikana. Kyse ei ole ollut siitä, etten minä ole osannut, vaan enemmänkin siitä, että olen luullut ja pelännyt etten osaa. Olen kärsinyt huijariajatuksista (ja ajoittain kärsin niistä edelleen) ja pelännyt, että kaikille paljastuu, kuinka huono olen. 

Onnistumisiani olen selittänyt itselleni hyvällä tuurilla ja sattumalla. Ja kaiken lisäksi epäonnistumisen pelko on estänyt tekemästä minua asioita, joita olisin halunnut tehdä.

Pitkä matka on tultu tähän pisteeseen, jossa nyt olen ja ensimmäinen ja ehkä isoin askel on ollut se, että olen tiedostanut yllä mainitut asiat. 

Kun asiat tiedostaa ja ymmärtää, ettei omat ajatukset ole sama kuin fakta, asioille voi tehdä jotain.

Minulle on ollut myös tärkeää tutustua itseeni. Mitä minä osaan ja mitä en? Missä olen hyvä? Missä haluaisin kehittyä? Mikä on minulle ominainen tapa oppia? Kuinka voisin hyödyntää osaamistani?

 

Ajattelin ennen aika mustavalkoisesti osaamisestani. Joko osaan jotain tai sitten en. Olen kuitenkin oppinut, ettei asia ole niin yksioikoinen. Minun ei tarvitse olla huippu hyvä asiassa, jonka sanon osaavani. 

Riittää, että taito on riittävällä tasolla (mitä ikinä se riittävä tarkoittaakaan). Ja aina voin oppia lisää.

Tästä voisin kertoa esimerkin tältä keväältä.

 Aloitin Varapäreellä työt ja työnkuvaani kuuluu esimerkiksi some ja videoiden kuvaaminen ja editointi. Aikaisemmin en ole pitänyt osaamistani mitenkään erikoisena tai oikeastaan ajatellut edes osaavani kyseisiä asioita. Enhän minä mikään ”someguru” ole.

Kuitenkin, jos ei tähtää somevaikuttajaksi, perustaidot ja ymmärrys somesta riittää vallanmainiosti työelämässä, ainakin täällä Varapäreessä.

 Samoin videoiden kanssa. Tässä työssä minun ei tarvitse olla maailman paras editoimaan tai kuvaamaan. Riittää, että osaan perusasiat.

Ehkä tämä asia on ihan itsestäänselvyys, mutta minulle se on ollut iso oivallus, ja ihmettelen miten en ole edes tullut ajatelleekseni sitä aikaisemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

 

Oman osaamisen tunnistamiseen on auttanut myös mentorointi keskustelut, joita olemme pitäneet Johannan kanssa. Rakentavan palautteen saaminen ja keskustelu ylipäätään toisten kanssa helpottaa löytämään niitä asioita, joita osaa. Muut voivat myös huomata sinusta osaamista, jota itse et ehkä ole tullut edes ajatelleeksi!

Ajattelen kuitenkin, että tärkeämpää, kuin tämänhetkinen osaaminen on, motivaatio, kyky ja halu oppia uutta ja kehittyä.

 Vanha sanantakin on, että jokainen meistä oppii joka päivä jotain uutta! Ei siis huolta, aina voi opetella!

-Titta- 


Ps. Oletteko jo käyneet tutustumassa meidän Osaamisen käsi- työkaluun, josta olemme Johannan kanssa ylpeitä? Me nimittäin onnistuimme sen kanssa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi apuohjaaja Titta esittäytyy!

Sairaanhoitajaopiskelija Sanna ja sosionomiopiskelija Enni harjoittelussa Varapäreellä!

Kiuruveden liikunnan erityisohjaajan tervehdys!