Kuulumisia Kiuruveden lukiolta!
Käytävällä käy rauhallinen puheensorina, kulman takaa sohvilta kiirii korviin vähän remakampi naurunpyrskähdysten sarja. Opiskelijoita istuu pikku porukoissa siellä ja täällä, sohvilla, penkeillä ja lattioillakin odottamassa seuraavan tunnin alkua. Opiskelijakunnan kahviosta yllättävänä leijuva popcornin tuoksu kantautuu nenään. Yhdestä opiskelijasta pilkistää vain hiustupsu vilttien alta, liekö vapaatunnillaan unessa sohvan nurkassa.
Tervehdin vastaantulevaa nuorta, joka ei vastaa katseeseen.
Nyt ei ollut se hetki. Seuraavalla käytävänpätkällä on kaksi samalla penkillä istuvaa
opiskelijaa, joista kumpikin on kuitenkin syventynyt kännykkäänsä. Avoimen oven
luona kuulen opiskelijan kysyvän opettajalta kokeen uusimismahdollisuutta, hän
kun ei ollut ollut kurssin päättöpäivänä paikalla. Opiskelija pysäyttää minut
keskustellakseen kurssien vähentämisestä, kun voimat alkaa olla lopussa.
Semmoista se on, niin lukiolaisten arki ja kuin aika monen
meistä muistakin arki. Yhtenä hetkenä ja yhdestä näkökulmasta niin valoisaa,
mukavaa ja toisena hetkenä tummemmat sävyt näkyvät selvemmin; on ehkä ahdistava
olo, uuvuttavaa ja yksinäistäkin.
Varapäreellä on ollut nyt huhtikuussa blogin teemana
opiskelijoiden hyvinvointi ja mielenterveysasiat. Niinpä sain pyynnön
kirjoittaa tähän blogiin opiskelusta ja hyvinvoinnista lukion opinto-ohjaajan näkökulmasta.
Lukion ja Varapäreen yhteistyötä on alettu kehittää tiiviimpään suuntaan
erityisesti viime kuukausien aikana.
Kuva: Hilda Kilvensalmi ja Jaana Komulainen |
Lukiolaisetkin ovat iso yksilöiden joukko. Meillä on noin
130 opiskelijaa. Monet voivat mainiosti; tulevaisuuden suhtaudutaan
toiveikkaasti ja jaksetaan haaveilla, elämän osa-alueet, kuten opiskelu,
harrastukset tai ihmissuhteet ovat tasapainossa ja nuoret kokevat itsensä pääosin
onnellisiksi. Joukossa on myös nuoria, joilla on huolia oman tai
perheenjäsenten fyysisen tai psyykkisen terveyden takia. Erityisesti nuoria
tuntuu tässä ajassa kuormittavan stressi, välillä epärealistisetkin vaatimukset
itseä kohtaan ja erilaiset ahdistuneisuuteen ja masennukseen liittyvät oireet.
Osa lukiolaisista opiskelee lähemmäs sata kurssia (minimi on
75), on kiinnostunut monesta aineesta, tekee ohessa vapaaehtoistyötä tai
palkkatyötä, harrastaa ja silti kokee, että ei ole liian stressaantunut tai
kiireinen. Toiselle sopiva määrä tekemistä päivään on paljon pienempi, ja
esimerkiksi “toipuminen” päivän ihmiskontakteista vaatii vetäytymistä omaan
rauhaan illan ajaksi. Itseään on kuunneltava. Oman paikkansa tässä maailmassa
voi onneksi täyttää hyvin monin tavoin.
Lukiolla pyrimme pitämään jaksamisesta ja hyvinvoinnista
huolta esimerkiksi sillä, että ryhmäytämme opiskelijoita opintojen alussa ja
tutor-opiskelijat ja opiskelijakunnan hallitus järjestävät myös lukuvuoden
mittaan tapahtumia, joissa tarjoamme yhdessä tekemistä, rennompaa olemista ja
elämyksiä tukemaan hyvinvointia ja yhteenkuuluvuutta. Ryhmäkokojen pitäminen
kohtuullisena on tärkeää sekä eriyttämismahdollisuuksien takia, että myös
siksi, että monet opiskelijat ahdistuvat voimakkaasti isoista ryhmistä ahtaissa
luokissa. Opiskelijoiden tukena on myös moniammatillinen joukko;
koulupsykologi, koulukuraattori ja terveydenhoitaja sekä yhteistyö esimerkiksi
Varapäreen ja Ylä-Savon SOTE:n nuorten psykiatrisen poliklinikan kanssa.
Lukiolaisille on siis tarjolla monenlaisia palveluja ja
tukea, mutta toisaalta moni jaksamiseen liittyvä asia on ilmainen ja lähes
kaikkien saatavilla ihan ilman erityistä tukeakin; riittävä uni, keskeytyksetön
(esim. älylaitteeton) työskentely, itselle iloa tuovien asioiden lisääminen
arkeen ja ulkoilu ovat konsteja, joilla ei taiota pois esimerkiksi
mielenterveyden haasteita tai oppimisvaikeuksia, mutta joilla on jaksamiselle
ja hyvinvoinnille iso merkitys näistä haasteita riippumatta.
Kuva: Hilda Kilvensalmi ja Jaana Komulainen |
Lukiolaisten haasteena on koulumme opiskelijoille tehtyjen
kyselyiden mukaan erityisesti tyttöjen (tytöiksi itsensä määritelleiden)
kohdalla huono itsetunto oman osaamisensa ja opiskelutaitojensa suhteen,
keskittymisvaikeudet ja älylaitteiden aiheuttama häiriö opiskelulle ja
nukkumiselle. Toisaalta opiskelijat kuitenkin kokevat, että heillä on koululta
riittävä tuki opiskeluun, hyvinvointiin ja he tietävät, kenen puoleen kääntyä,
jos kaipaavat apua. Iloitsemme lukiolla myös siitä, että opiskelijoista kukaan
ei raportoinut koulukiusaamisesta viime lukuvuoden kyselyssä ja lukiossamme
myös itsensä yksinäiseksi tunteminen oli jopa harvinaisempaa kuin keskimäärin muualla
lukioissa, vaikka se niissä on ylipäätään harvinaista.
Tytöt ovat vastaustensa perusteella keskimäärin paljon
ankarampia itselleen kun mokaavat, kuin pojat. Tytöistä noin 70% kokee itsensä ahdistuneeksi
ja huolestuneeksi, kun pojilla vastaava luku on noin 27%. Suuntaus on sama
valtakunnallisesti, vaikkakin tyttöjen osuus on meillä täällä vielä suurempi
kuin muualla. Nämä on valtavia lukuja ja näkyvät tietysti myös kouluarjessa. Noin
kolmannes lukiolaisista kokee itsensä masentuneeksi ja alakuloiseksi, mutta
toisaalta yli 80% on tyytyväisiä elämäänsä ja myös suhtautuu toiveikkaasti
tulevaisuuteen. Tämän tyyppiset haasteet ovat yleistyneet voimakkaasti
valtakunnallisestikin. Lisäksi toki edelleen jännitetään kokeiden ja esitelmien
pitämistä. Joitakin jo pelkkä koulutovereiden tai opettajien kohtaaminen
jännittää niin paljon, että se haittaa opiskelua. Tämä on kuitenkin meillä iloksemme
vähäisempää kuin muualla lukioarjessa. Pienessä yhteisössä kaikki tuntevat
toisensa, mikä helpottaa usein yhteydenottoa.
Korona-aika ei ole tämän talven aikana vaikuttanut
opiskelijoihin niin paljoa kuin viime kevään etäopetusjakso. Opiskelijat ovat noudattaneet
maskisuositusta hyvin. Meitä opettajia on harmittanut se, että opiskelijoiden
ryhmäyttäminen on hankalampaa, kun opiskelijoiden sekoittamista ja ryhmätöiden
tekemistä on pitänyt varoa. Monet opiskelijat ovat joutuneet luopumaan
tärkeistä juhlistaan tai siirtämään niitä. Kevään ylioppilasjuhlat, syksyn
ylioppilasjuhlat, potkijaiset, vanhojen tanssit ja penkkarit on joutuneet
koronata takia väistymään. Moni nuorille tärkeä mukava ja yhteisöllinen asia on
siis vähentynyt.
Korona-aika on kysynyt jaksamista erityisesti niiltä
opiskelijoilta, jotka ovat joutuneet flunssaoireiden vuoksi jäämään kotiin
lukuisia kertoja vuoden aikana. Heillä on ollut paljon itsenäistä opiskeltavaa
ja työn/opiskelun ja vapaa-ajan välinen raja on muuttunut taas hämäräksi, kuten
kevään etäopetusjaksolla monelle kävi. Kevään korona-aika näkyy mielestäni
edelleen niin, että poikkeuksellisen moni on päättänyt jakaa opintonsa kolmen
vuoden sijasta kolmelle ja puolelle vuodelle tai neljälle vuodelle. Keväällä
suurin osa opiskelijoista koki etäopiskelun paljon raskaammaksi kuin tavallisen
koulunkäynnin. Muutamille taas kotona opiskelu sopi hyvin, ja he ottivat jopa
lisää kursseja lukujärjestykseensä, kun niiden tekemiseen oli kova into ja
aikaakin tuntui olevan enemmän.
Motivaation löytäminen on joillekin hankalaa, kun
valmistuminen ei vielä takaa auvoisaa tulevaisuutta – edes seuraavaa
opiskelupaikkaa tai kesätyöpaikkaa. Motivaatiota ei myöskään voi toiselle antaa
tai varsinaisesti opettaa. Sitä voidaan toki tukea, ja pohtia yhdessä ja
opetella itsensä johtamisen taitoja, joiden avulla pitkäjänteistä työskentelyä
vaativat hommat voivat alkaa luistaa paremmin, tai ainakin opiskelija tulee
tietoisemmaksi sitä, mitä on tekemässä. “Itsensä löytäminen” helpottaa myös
motivaatio-ongelmia; omat tavat oppia ja sopivan korkealla oleva rima tuovat
mielekkyyttä myös opintoihin.
Lukion jälkeen koittaa tänäkin keväänä monella nuorella uusi
elämänvaihe. Olemme lukiolla heistä ylpeitä ja iloisia siitä, että saimme jakaa
nämä vuodet heidän kanssaan, kulkea rinnalla ja toivottavasti tarjota eväitä,
joiden avulla tuleviakin haasteita voi kohdata rohkeasti ja itseensä luottaen.
Taikakeinoja meillä ei ole käytössä -hyvinvointia tuo hyvä arki – sopiva tahti, turvallisuus ja terveys, ystävällinen ympäristö, jossa halutaan toiselle hyvää.
Kirsi-opo
Kommentit
Lähetä kommentti