Ystävyydestä sanotaan, että se on kuin kipinä nuotiolla..se on aarre, jonka löytäjä on kullankaivaja!

"Avaan likkeen oven, siellä minua on vastaan ottamassa hymystä leveänä suu ja tuikkivat, ystävälliset silmät ja huikkaus, hei.. mitäpä Sinulle, ystäväni kuuluu. Tunnen olevani kaiken keskipiste, vaikka tiedän, että keskeytin varmaan jotain tärkeää. Tunnen, kuinka sisälläni läikähtää lämmin tunne ja tiedän olevani todella tervetullut ja myös Hänelle hyvä ystävä."

Ystävyys on tunteita, yhteisiä kokemuksia, mukavia, yhteisiä muistoja, mutta myös yhdessä koettuja haasteita ja suruja. Ystävysten iällä ei ole mitään tekemistä, toinen on jo lähes isomummon iässä, toinen ruuhkavuosia elävä liikenainen. Silti Sävel elämälle on saman suuntainen ja kunnioitus molemminpuolinen..tiedän, että hän tulee olemaan ystäväni elämäni hamaan loppuun asti.

Ystävyydestä sanotaan, että se on kuin kipinä nuotiolla..se on aarre, jonka löytäjä on kullankaivaja...Se lämmittää enemmän kuin Harvian kiuas, eikä maksa mitään. 

Ystävän puolesta kantaisin hänen surunsa, jakaisin hänen ilonsa, auttaisin ja tukisin kaikessa, missä hän tuntee tarvetta siihen. En kuitenkaan saa tuppautua tai tyrkyttää apuani . En myöskään voi vähätellä hänen kykyään selviytyä.  Ystävyys on molemminpuolista luottamusta, kiintymystä ja täysin vapaaehtoista sitoutumista. Ystävyys ei myöskään rajoita tai ole mustasukkainenn muista ystävistä. 

On totta, että jaettu suru on puolta helpompi kantaa ja jaettu ilo on kaksinkertainen.

Ystävyys tuo turvaa ja lisää itseluottamusta sekä uskoa omiin kykyihin... niihinkin , joita ei ole edes vielä löytänyt. Uskallan kuitenkin alkaa niitä kateissa olevia kykyjä etsimään, e nkä lannistu, vaikka heti niitä ei löytäisikään. Tiedän, että ystävän avulla ja tuella voin ne vielä jonain päivänä löytää. 

Ystävyys ei ole velvollisuus, joka rasittaa. Se on oikeus ja etu.

Ystävä ei ole satunnainen tuttava,joka unohtuu huomenna.

Ystävää kaivataan ja muistellaan lämmöllä. <3

Ystävän päivän kunniaksi terveiset Seijalle, joka oli lapsuuteni/ nuoruuteni paras ystävä aina hamaan aikuisuuteen saakka kunnes elämä meidät erotti. Yhdessä rymysimme asemalla ja kikatimme vanhassa Peltolan baarissa. Muistojen säkissä on paljon mukavia ja vähemmän mukavia muistoja, Ne kuitenkin sitovat meidät jollain tavoin ikuisesti yhteen. Eihän sitä tiedä, jos vaikka vielä löytäisimme sen yhteisen elämän sävelen vanhuudessa. Rakkaat terveiset Seijalle!

  

Ystäville lämmöllä ystävän päivänä 2021

Tuula "Tuikku" Ilvonen