LUOVUUS

Olohuoneen lattialla on vanha punainen kangaskassi, josta tursuaa ulos kaikenlaisia villalankoja. Työn alla on taas kaulaliina, jonka värimaailma on kuin tuhannen ja yhden yön sadusta, Intialaisen maharadjan temppelistä. Jos oikein haluaisin revitellä, niin lisäisin kaulaliinaan myös tupsuja ja helmiä. Puisen lipaston päällä on kasa erilaisia kirjoja. Lipaston laatikosta löytyy höyheniä ja kiiltokuvia, toisesta laatikosta nappeja ja tarroja. Alahyllyiltä huovutettavaa villaa sekä maalaustarvikkeet. Luonnoslehtiön sivut ovat täyttyneet lasten satujen kuvista, joita teen töissä sekä vapaa-ajallani. Kameralaukku jalustoineen nököttää lipaston toisella sivulla ja odottaa seuraavaa kuvauskeikkaa.




Kotini on värien ja ideoiden sekamelska. Mieleni on jatkuvassa luovuustilassa ja siksi kotoa pitääkin löytyä materiaaleja ja välineitä, joilla voin tyydyttää yhtäkkisen mielihalun vaikkapa huovuttaa rintakoruksi perhosen tai askarrella jollekin pienelle otukselle oman turvallisen kotikolon. Valokuvaaminen, käsityöt ja piirtäminen ovat minulle luovuutta parhaimmillaan. Voin tehdä mitä haluan ja lähes missä haluan. Piirtäessä pystyn siirtymään maailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Valokuvatessa katson maailmaa aivan toisesta näkökulmasta, kuin normaalisti. Valokuvaaminen on omalla tavallaan taianomaista. Esteitä ei ole.

Ilman kirjoja ei olisi elämää, sanon usein ja onnekseni olen töissä kirjastossa. Kirjojen miljoonat tarinat vievät milloin minnekin päin maailmaa ja antavat hetken olla jotain muuta tai jossain muualla. Todellisuus katoaa. Ja jos oikein innostun, kirjoitan lyhyitä tarinoita itsekin. Kirjoittaminen on myös yksi tapa purkaa tunteita, esittää ”ääneen” haaveita ja unelmia ja tyhjentää sydän mielipahasta. Ehkä just tunteiden käsittely on syy, miksi haluan luoda jotain. Tai sitten sekin, että haluan yrittää ilahduttaa toisia. Jos saan piirrettyä kuvan, jonka joku toinen haluaa itselleen, olen onnistunut jossain. Kenties ilahduttanut jotakuta.




Ilman luovuutta maailma olisi myös väritön ja ankea. Samanlainen kaikkialla. Juurikin kaiken erilaisuus on rikkaus. Myös luovuudessa. Toiselle ihmiselle ei oikein voi sanoa, että sinun maalauksesi on kamala. Tai että ”miksi ihmeessä rakensit talosi pyöreäksi, se on hirveä”. Jokaisella on asioihin oma mielipiteensä ja näkemyksensä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta täytyy ymmärtää, että meistä jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Oli kyse luovuudesta tai jostain muusta. Mutta juuri luovuus antaa suurimman mahdollisuuden luoda asiat oman näköiseksi.

Joskus kyllä tuntuu siltä, että takki on aivan tyhjä ja päästä ei tule ulos mitään järkevää, saatikka luovaa. Silloin heitän hanskat naulakkoon ja köllähdän riippukeinun lämpimään syleilyyn vain olemaan. Yritän hidastaa ajatuksia ja antaa niille tilaa muodostua uudelleen. Antaa aikaa luovuudelle herätä henkiin. Tai lähden ulos, metsään. Kuuntelen ja katselen. En suunnittele tai mieti. Olen vain. Ajatukset tulevat ja menevät. Ovat lomalla. Luovuustankkauksessa.

Luovuus on minulle henkireikä. Lupa olla oma itseni. Lupa antaa muiden olla juuri sellaisia kuin ovat. Kaikenlaisia ja värikkäitä.

 

-Auli-

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mykkäkoulusta työtehtävien tahalliseen vaikeuttamiseen - Työpaikkakiusaaminen ilmenee eri tavoin.

Uusi apuohjaaja Elina esittäytyy!

Toiminnanohjaajan esittely ja ajatuksia luovuudesta