Essin tarina koulukiusaamisesta

 Olin 7-luokalla, kun vähitellen aloin kuulemaan ikäviä kommentteja niin kasvotusten kuin sosiaalisessa mediassa. Olin luokan parhaimpia oppilaita ja menestyin myös ratsastuksessakin. Kuulin jatkuvasti miten minussa on aina jotain vikana. Milloin lausuin luokan edessä esitelmää liian kovalla äänelle, milloin liian hiljaisella. Pikkuhiljaa kommentit muuttuivat rajummiksi. Luin facebookista miten minut pitäisi nylkeä sekä kuulin tappouhkauksia myös selkäni takana. 

Kävin usein koulun terveydenhoitajan vastaanotolla vatsakipujen vuoksi. Pääsin aina lähtemään kotiin kesken päivän. Vatsavaivojen syytä etsittiin, mutta koskaan mitään selittävää fyysistä ongelmaa ei löytynyt. Myöhemmin olen ymmärtänyt sen johtuneen siitä, että halusin koulusta pois vaikken sitä tiedostanutkaan sillloin itse. 

Kävin usein keskustelemassa luokanvalvojani kanssa, siitä miten kiusaamiselle saataisiin loppu. Myös äitini oli mukana. Yksi kiusaajista vaihtoi luokkaa, mutta ei se kiusaamiselle stoppia tehnyt. Se pikemminkin vain yltyi. Lopulta poliisi joutui puuttumaan tappouhkauksiin. 

Pääsin kiusaamisesta kokokaan eroon vasta yläkoulun päätyttyä. Yläkoulun päätös oli suuri helpotus ja odotin innolla alkavaa lukiota. Olen avoimesti puhunut tarinastani koulukiusattuna. Kiusaaminen jättää aina arvet, mutta koen olevani vahvempi ihminen kaiken kokemani jälkeen. 

Nykyään toteutan unelmiani ja valmistuin unelma-ammattiini terveydenhoitaksi. Sen lisäksi kiersin yksin Etelä-Amerikassa ja olenhan myös menestynyt missikilpailuissa. Elämä kantaa ja unelmat tulee pitää suurina. Täytyy uskaltaa unelmoida, jotta ne voi myös saavuttaa. ️

-Essi Tähkä-

Viimeisen kuvan ottanut Ari Mäkiö