Mykkäkoulusta työtehtävien tahalliseen vaikeuttamiseen - Työpaikkakiusaaminen ilmenee eri tavoin.


Työpaikalla hermot voi kiristyä. Kiire painaa päälle, kassa meni rikki, esimieheen ei saa yhteyttä ja työkaveri käy hermoille. Suusta saattaa päästä loukkaavia sanoja. Miten purat tällaiset tilanteet? Pyydätkö heti anteeksi ja keskustelette tilanteen läpi? Vai haukutko työkaveriasi selän takana ja yrität saada muutkin siihen mukaan?
Mikä tahansa riita tai konflikti ei ole työpaikkakiusaamista. Järjestelmällinen sortaminen, toisten mitätöiminen, työn tahallinen vaikeuttaminen ja sosiaalinen eristäminen sen sijaan ovat työpaikkakiusaamista. 

Joskus työpaikalla yhteistyö ei toimi niin kuin pitäisi.

Työpaikoilla tapahtuva kiusaaminen voi olla sellaista, mistä kiusattu ei välttämättä uskalla eikä kehtaa kertoa kenellekään. Kiusaamista kohdannut voi tuntea olonsa ahdistuneeksi ja nöyryytetyksi. Kiusattu voi myös joutua kohtaamaan vähättelyä kokemuksistaan. Työnantajalla on velvollisuus puuttua työpaikkakiusaamiseen ja löytää tilanteeseen ratkaisu.
Työpaikkakiusaaminen on yhtä vakava asia, kuin kouluissa tapahtuva kiusaaminen. Niin kouluissa kuin työpaikoilla tapahtuvasta kiusaamisesta voi jäädä kiusatulle elinikäisiä traumoja. On hyvin tärkeää tuoda esille kaikenlaisen kiusaamisen tuomia haittoja ja ongelmia, niin aikuisten kuin lasten kohdalla. Ei ole kenenkään näkökulmasta kannattavaa, jos työpaikalla voidaan huonosti ja työntekijät joutuvat kokemaan kiusaamista.

Kiusattu tuntee olevansa nöyryytetty ja ahdistunut.


Saimme rohkean tarinan työpaikkakiusaamista kokeneelta henkilöltä. Hän kertoo, että epäasiallinen kohtelu jatkui pitkään, mutta tilanne helpottui ajan myötä.
Ensimmäisen kerran koin työpaikkakiusaamista reilu 10 vuotta sitten. Se oli semmoista vähättelyä ylemmältä tasolta. Ylempi työntekijä nälvi minua toisten edessä. Hän esimerkiksi ihmetteli kaikkien edessä minun lomapäiviäni ja paapatti siitä, miten nuoret ei saisi pitää lomia ollenkaan ja pitäisi vaan tehdä enemmän töitä. Eräs toinen työntekijä lähti mukaan nälvimiseen ja vähättelyyn.
Työntekijä piti minulle mykkäkoulua kaksi viikkoa minun lomapäivien takia, ei sanonut huomenta, ei mitään. Henkistä kiusaamista pahimmillaan.
Toiminnanjohtajan kanssa kokoonnuttiin ja keskusteltiin asiasta. En tiedä, oliko niistä keskusteluista mitään hyötyä. Minulle ei ainakaan, kun arvet oli jo jääneet ja ahdistus kasvoi entisestään. Mutta sillä siitä pääsin, kun sain vaihtaa työpistettä vuodeksi samassa firmassa. Lopulta jäin sieltä kokonaan pois.






Nykyisessä työssä aluksi en huomannut olevan mitään, mutta nyt vuosien jälkeen olen ymmärtänyt, että se oli ja on ollut kiusaamista myös pahimmasta päästä. Työpaikalla on myös tämmöinen ”toisten latistaja”, selkään puukottaja, ehkä kateellinenkin, vanhempi nainen. Hän on keksinyt minusta vaikka sun mitä valittamisen aihetta esimiehelle.

Hän ei yhteen aikaan sanonut minulle huomenta viikkoihin, oli ilmeisesti suuttunut, kun olin sairauslomalla noin kaksi viikkoa. Sairausloman ajan hän ja toinen ohjaaja joutuivat tuuraamaan minua. Sitä toista ohjaaja hän aina kehui ja pitää edelleen niin täydellisenä ja arvossa, kun taas minua hän kyttää ja raportoi tekemisiäni esimiehelle.

Viime syksynä tämä kiusaaja yritti taas passuuttaa minua omilla hommillaan, vaikka olen sanonut ja tehnyt selväksi, että otan ohjeita vastaan vain esimieheltä, niin kuin kuuluukin. Siitä hän taisi taas suuttua eikä sanonut minulle hetkeen huomenta. Meinasin taas vaipua ahdistukseen mutta sitten sain kerran kasattua itseni ja sanoin asiasta esimiehelle. Hän sanoi, että minulla alkaa olla poissaoloja liikaa, että meidän pitäisi varmaan keskustella. Sanoin että onko ihme, että niitä kertyy ja kohta alkaa sairauslomat taas paukkua, jos ei huomenta taaskaan täällä toisille sanota.

Minun näkemykseni on se, että työpaikkani esimies ei osaa puuttua tuommoisiin tilanteisiin.

Olen käynyt lääkärissä tämän asian takia viime vuonna ja sanotaanko, että vahvistuin (ainakin hetkeksi) kun sain lääkärin ja terapeutin vahvistuksen siihen, ettei vika ole minussa. ”


Työyhteisössä ei tarvitse jäädä yksin omien ongelmien kanssa!


Vaikka työpaikkakiusattu tiedostaisi itse, että käytös häntä kohtaan ei ole oikein, niin valitettavasti usein työntekijät eivät vie asiaa eteenpäin. Työpaikkakiusattu yrittää vaan sinnitellä ja toivoa, että keskittymällä omaan työntekoon kiusaaminen lakkaa.
Työntekijä saattaa pelätä sitä, että häntä kiusataan entistä enemmän, jos hän kertoo työpaikalla tapahtuvasta kiusaamisesta. Häpeä ja pelko työpaikan menettämisestä hiljentävät työntekijän. Näin ei tietenkään asian pitäisi mennä. 
Työntekijän pitäisi tietää mahdollisuuksista, kenelle kiusaamisesta saa ja voi turvallisesti sekä luottamuksellisesti kertoa. Kiusaamisen ilmiantamisesta pitäisi tehdä helpompaa ja siihen tulisi kannustaa. Työyhteisön hyvinvointiin, avoimeen keskusteluun sekä työpaikan yleiseen toimivuuteen pitäisi panostaa.




Miksi kiusaaminen pitäisi sitten saada kitkettyä pois? Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kiusaaminen vaikuttaa koko elämään. Tuntuu, että
jo omassa kehossa on inhottava ja vaikea olla. Kaikkea omaa tekemistä epäilee ja miettii, että teinköhän nyt väärin? Koulussa ei kiinnosta jutella kenellekään, työkavereita ei halua nähdä muuten kuin töissä. Kiusaajien näkeminen jo kaukaa ahdistaa eikä keskittymisestä tahdo tulla mitään.
Kiusaajien sanat uppoavat syvälle ja alkavat tuhota itsetuntoa ja minäkuvaa. Työpaikalle pitäisi olla mukava tulla. Ei pitäisi joutua välttelemään työkavereita tai toivoa, että kukaan ei tällä kertaa tarkkailisi tarpeettomasti tekemisiä tai haukkuisi selän takana. Toimiva työyhteisö ei synny alistamisella ja nöyryyttämisellä.
Hyvässä työyhteisössä kunnioitetaan, kohdellaan tasa-arvoisesti ja kannustetaan.

Jos työpaikalla näkee kiusaamista, siihen on ehdottomasti puututtava. Kiusaamiseen tulee kiinnittää huomio ja yrittää löytää siihen ratkaisu. Tilanteessa, jossa näkee kiusaamista, ei pidä olla hiljaa ja lakaista asiaa maton alle, vaan ottaa asia reippaasti puheeksi. Valitettavan usein kiusaaminen ei jää vaan työpaikalle tai kouluun, vaan kiusaamisen aiheuttama huoli ja ahdistus alkaa vaikuttaa myös muuhun elämään. Tällöin on ehdottomasti haettava apua tilanteeseen.
Kannustan kertomaan kiusaamisesta, jos itse sitä joutuu kestämään tai jos sitä omalla työpaikallaan havaitsee. Pelolle ei saa antaa sijaa! Ei kannata jäädä kärsimään hiljaa ja antaa kiusaajien hankaloittaa elämää. On parempi puuttua asiaan heti. Kun työpaikan ilmapiiri on vapautunut ja turvallinen, voi jokainen työntekijä tuntea olevansa tervetullut ja tärkeä osa työyhteisöä. 
Kaikki fyysinen ja henkinen kiusaaminen on väärin ja siihen tulee aina puuttua.

-Jenni








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi apuohjaaja Elina esittäytyy!

Toiminnanohjaajan esittely ja ajatuksia luovuudesta