Ulkonäköpaineet ympärillämme. Mitä niille tehdä tai miten ne vaikuttaa?

Ajatus tämän kerran blogitekstistä lähti facebook-julkaisusta joka käsitteli kauneus- ja ulkonäköihanteita. Julkaisussa oli jaettu Helsingin sanomien artikkeli joka käsitteli ulkonäkö- ja kauneusihanteiden vaikutusta yhteiskunnassa. Asia oli herättänyt paljon keskustelua ja kommenttien määrä oli suuri. Aihe, ulkonäkö ja siihen liittyvät ihanteet ja "normit", herättivät selvästikin myös tunteita. Niin se herätti meissäkin joten mikäs sen parempi aihe lähteä kirjoittamaan enemmän tästä aiheesta ja tuomaan esille ajatuksia.
(Lupa julkaisun mainitsemiseen on muuten kysytty ja kommenttien hyödyntämiseen myös, nimettöminä pysytään kuitenkin.)

Pohdittiin pitkään, mitenkä lähdettäisiin tätä tekstiä kirjoittamaan ja mitä ajatuksia aihe herätti meissä molemmissa. Käytiin kyllä pitkiä keskusteluja aiheesta ja huomattiin, mitenkä erilaisia kokemuksia ja ajatuksia meillä on kauneuteen ja ulkonäköön liittyen vaikka ikäeroa meillä ei juurikaan ole. Yritämme saada molempien kokemuksia ja ajatuksia tuotua esille julkaisussa.

"Koen olevani omalta osaltaan hyvin peri suomalainen ulkonäköni kanssa, en erotu juurikaan massasta pukeutumisen tai ulkonäköni suhteen. Enkä ole koskaan erottunut. Olen aina mennyt pukeutumisen kanssa massan mukana ja olen tykännyt arkisista vaatteista. Nuorempana en tykännyt pukeutua mekkoihin tai hameisiin, pidin farkuista ja huppareista. Meikkaamisen aloitin ylä-asteella mutta meikkaus oli aina hyvin arkinen. Koen myös olevani onnekas sen suhteen, että en ole kokenut suuria paineita ulkonäön tai kauneusihanteiden suhteen koskaan. Toki teininä ajatteli, että olempa minä lihava tms. mutta se ei häirinnyt tai estänyt minua tekemästä jotain. Siihen aikaan ei ollut vielä somea joka siihen olisi vaikuttanut vaikka lehdissä esillä olikin aina laihoja ja täydellisiä naisia (myös teinien lehdissä eikä silloin puhuttu kehoposista tms.). 

Jossakin vaiheessa meikkaaminen jäi mutta nyt olen viime vuosina ruennut uudestaan meikkaamaan. Koen, että olen löytänyt jotain uutta itsessäni, koen olevani naisellisempi kuin moneen, moneen vuoteen (tai ehkä koskaan). Ja pidän siitä. Vaikka ulkonäöllisesti en erotu mitenkään massasta niin tärkeintä on että itse pidän siitä ja nautin olemisesta omassa kehossani (vaikka se välillä kyllä ärsyttääkin ja sitä ajautuu miettimään negatiivisesti). Olen myös hyvin ylpeä siitä, että olen nainen ja haluan omalla tavallani tuoda sen esille. Matka voi olla pitkä tähän ja yhteiskunnan, ja nykyään somen viestintä ei varmastikaan sitä helpota."-Johanna




"Minä olen aina tiennyt että minä en sovi perinteisiin kauneusihanteisiin ja niiden vaatimuksiin. Jo nuorena huomasin, ettei naistenlehdillä ollut minulle mitään tarjottavaa. Minusta oli kummallista, että lehdissä peräänkuulutettiin täydellistä elämää, parisuhdetta ja kroppaa. Se tuntui ahdistavalta. Eikö minulla ollut muuta tehtävää tässä maailmassa kuin olla kaunis ja ulkonäköni voimin menestyvä? Mutta erityisesti mietitytti se, miksei lehdissä ollut koskaan pyöreitä ja lyhyitä naisia. Heitä minä enemmän elämässäni näin, kuin pitkiä ja upeita malleja.
Yläasteikäisenä minä aloitin vaatteilla ja meikeillä kapinoinnin. Johanna kertoo, että hän ei tykännyt erottua massasta, mutta minä halusin palavasti olla erilainen kuin muut. Erilaisuuteni johti vaikeaan koulukiusaamiseen ja lukioikäisenä lopetin meikkaamisen ja omaperäisen pukeutumisen kokonaan. Huppareista, piposta ja lökäpöksyistä tuli minun "tavaramerkkini". Koin valtavaa painetta ulkonäöstäni, vaikka yritin kaikin voimin olla näkymätön. Hukkasin oman tyylini vuosiksi.


 
Aikuisiällä aloin löytämään itseni, naisellisuuteni ja erityisesti omaperäisyyteni uudelleen, samoin kuin Johanna. On ihanaa pukea aamulla päälle juuri sellaiset vaatteet kuin huvittaa. En jaksa enää vaivata ajatuksiani sillä, mitä kaikki muut ovat minun tyylistäni ja ulkonäöstäni mieltä. Se on todella vapauttavaa!
Tiedän, etten vieläkään kauneusihanteiden muottiin kuulu. En enää anna sen vaivata minua. Olen sen hyväksynyt aikaa sitten mutta toivon myös, että maailma ja sen kauneusihanteet muuttuisivat rajusti. Toivon, että lopettaisimme epärealististen kauneusihanteiden ja vartaloiden ihannoinnin. Somessa, elokuvissa ja lehdissä meille tuputetaan muokattuja ja viimeisen päälle treenattuja vartaloita. Totuus on, että aika harva meistä loppujen lopuksi näyttää siltä. Meistä itsestämme on kiinni, miten paljon me annamme valtaa kauneusihanteille ja niiden palvomiselle!" -Jenni




Ulkonäkö koskettaa meitä kaikkia, toiset kiinnittää siihen enemmän huomiota kuin toiset, toiset käyttää siihen enemmän rahaa/aikaa kuin toiset, toiset haluaa olla muodin mukana kokoajan, toiset haluaa erottua massasta olemalla tyylillä jne. Monesti lokeroimme myös ulkonäön mukaan ihmisiä tiettyyn genreen tai luokkaan. Koskaan emme varmastikaan pääse tietynlaisesta ulkonäkökeskeisyydestä pois, ulkonäkö on se mitä me ensimmäisenä näemme toisesta ja sitä kautta syntyy automaattisesti ajatuksia. Se mihin voimme puuttua tai  mitä voimme muuttaa on oma käyttäytyminen, oma suhtautuminen toisten ulkonäköön kuin myös omaan ulkonäköön ja siihen mitä ulkonäössä arvostaa, mikä on kaunista. Voimme vaikuttaa siihen, mitenkä puhumme toisten ja omasta ulkonäöstä lasten ja nuorten kuullen.

Helsingin sanomien kirjoituksessa tuodaan esille sitä, että ulkonäön avulla voi luoda uraa pitkällekin ja olemme enemmän ulkonäkökeskeisiä kuin monesti ajattelemme olevammekaan. Tämä on kyllä täyttä totta.
Jokaisella meillä on omat mieltymykset ulkonäön ja kauneuden suhteen ja ne vaikuttaa varmasti myös siihen mihin kiinnittää enemmän huomiota ja miltä haluaa itsekin näyttävänsä.
Monesti työpaikka saattaa mennä niin sanotusti paremman näköiselle, ulkoisesti sopivammalle henkilölle vaikka ulkonäkö ei saisi vaikuttaa valintaan. Meillä jokaisella on kuitenkin tietynlaiset oletukset ulkonäköön liittyen. Esimerkiksi minkä näköisiä/pukeutuneita ihmisiä on töissä pankissa tai asunnonvälittäjänä.

Ulkonäkökeskeisyyttä, erityisesti naisten keskuudessa, on tuonut esille useasti Jenni Pääskysaari. Hän on kritisoinut sitä miksi naisten pitää olla monta tuntia tällättävänä ennen ohjelmien kuvauksia, miksi nainen ei voi näyttää täysin itseltään? Jenni onkin itse tehnyt nykyään niin, että häntä ei juurikaan meikata kuvauksiin vaan hän pysyy mahdollisimman luonnollisena, toki on myös kuvauksia johonka laitetaan sitten tällinkiä.
Myös tutkimus osoittaa sen, että naisten odotetaan panostavan enemmän ulkonäköönsä kuin miesten. Mutta naisten ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää hyödyntää omaa ulkonäköään kuin miehillä se on taas päin vastoin.
Onko kuitenkin väärin ajatella myös niin, että omaa ulkonäköään ei saisi hyödyntää? Ja miksi sitä ei saisi hyödyntää? Hyödynnämme yleensäkin itsessämme niitä puolia joita itsessämme arvostamme ja joissa olemme hyviä.


Kauneus-/ulkonäköihanteet on ollut olemassa ihmisten keskuudessa varmasti aina. Aina on ollut jokin piirre tai asia mitä ihmisessä on arvostettu yli muiden. Ihanteet vaihtelee aika-ajoin ja meillä jokaisella on omanlaiset kauneusihanteet. Sanontakihan kuuluu "kauneus on katsojan silmissä". Myös jokaisessa kulttuurissa on omat ihanteensa. Eniten meitä kiinnostaa kuitenkin Suomen ihanteet jotka ei loppuunsa yllättänyt ollenkaan. Tutkimuksen mukaan suomalaiset ajattelevat olevansa arkisia ja käytännönläheisiä ulkonäön suhteen.. mutta kappas, tutkimuksen mukaan emme ole.

Suomessa arvostetaan tutkimuksen mukaan siisteyttä, puhtautta ja luonnollisuutta. Ja olemme vielä todella tarkkoja ja rajautuneita tämän suhteen. (tämä oli kylläkin yllättävää...)
Pidämme keskiluokkaisen luonnollisesti, ei saa olla liian tyrkky mutta ei liian luonnollinenkaan. Meikin tulee olla siis huomaamaton ja kropan treenattu. Suomen kauneusihanne lyhykäisyydessään on nuori, valkoinen, keskiluokkaine, hoikka ja hyväihoinen.



Ulkonäkö tutkimuksessa on tuotu esille sitä, että myös ulkonäkö on ihmisen pääomaa. Ihmisellähän jo aiemmin pääomateorian mukaan ihmisellä on taloudellista, kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Pääomat määrittävät sitä, miten ihminen menestyy ja tulee tulkituksi vuorovaikutuksessa. Nyt uutena tähän on lisätty myös siis ulkonäkö. Ulkonäköä ajatellaan suurena kokonaisuutena, ihan kaikki mitä siihen voikaan liittyä kuin myös se millä tavalla itse kantaa itseään ja miten hän liikkuu. Se ei ole kuitenkaan niin yksiselitteinen asia vaan siihen vaikuttaa myös se kenen kanssa olet vuorovaikutuksessa (palataan siis siihen mistä jo aiemmin on kirjoitettu, kuka arvostaa ja mitä arvostaa kauneudessa).

Palataan vielä hetkeksi sinne facebook-julkaisuun josta kaikki lähti. Kommenteissa tuodaan paljon esille sitä mitenkä itse puhuu lasten kuullen ulkonäöstä, mitä lapsille sanotaan ja mitä kenties omat lapset on joutunut kokemaan jo ulkonäköön liittyen.
Punaisena lankana kommenteista paistaa selvästi se, että ulkonäöstä ei puhuttaisi negatiivisesti, ei olla peilin edessä ja voivotella vaikka raskausarpia, alleja tai tissien kokoa. Jos puhumme lasten kuule omasta ulkonäöstä negatiivisesti niin lapsikin varmasti lähtee kiinnittämään omassa ulkonäössäkin enemmän huomiota negatiiviseen. 
Kommenteista paistaa myös esille se, että ihmisten tulisi olla avoimia ja suvaitsevaisia kaikkia kohtaan eikä heti tarrata kiinni siihen ulkonäköön.

Pyritään siis jokainen tähän jatkossa! Ei anneta liikaa valtaa kauneus- ja ulkonäköihanteille ja annetaan jokaisen olla sen näköinen kun haluaa. 
Parastahan on, että olemme jokainen erilaisia ja eri näköisiä, ja juuri hyviä sellaisena kuin olemme!

-Johanna ja Jenni-

Ps. Instagramista löytyi aiheista valtavasti kuvia muun muassa seuraavilla #-merkeillä
#kauneusihanteet
#ulkonäköpaineet

Kyllä meillä on maailmassa paljon rohkeita ja kauniita ihmisiä!
Myös monet julkkikset on esillä instan puolella tämän asian puolesta sekä ulkonäköpaineita vastaan on kampanja @alamahdumuottiin

Lähteet






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mykkäkoulusta työtehtävien tahalliseen vaikeuttamiseen - Työpaikkakiusaaminen ilmenee eri tavoin.

Uusi apuohjaaja Elina esittäytyy!

Toiminnanohjaajan esittely ja ajatuksia luovuudesta