Miten korona-aika on vaikuttanut vuorovaikutukseen? Omat havainnot ja kokemukset kun vuorovaikutus on minimissä.

Vuorovaikutus ja kanssa käyminen toisten ihmisten kanssa kuuluu lähes tulkoon meidän kaikkien joka päiväiseen elämään... siis ainakin normaaleissa oloissa. 

Nythän on niin, että korona on vienyt meiltä tämän kanssa käymisen pois tai pistänyt sen ainakin ihan minimiin.

Ihminen on sosiaalinen ja jokainen meistä kaipaa ympärille toisia ihmisiä sekä yhteisöä johon kuulua. Yhteenkuuluvuus, keskustelut toisten kanssa ja kokeminen hyväksytyksi tulemisesta on kaikille meille tärkeää. Mutta osaammeko arvatakkaan mitenkä tärkeää se on vanhuksille tai pitkäaikaisille  mielenterveyskuntoutujille? 

Olen huomannut itsestänikin kaipuun olla toisten ihmisten seurassa vaikka minulla ei kaikki sosiaaliset kontaktit olekaan hävinnyt korona-aikana, mutta ne on merkittävästi pienentynyt. Kaipaan toisten seuraa, kaipaan päästä ystävien luokse kahville, kaipaan yhteisiä reenejä, kaipaan omaa työpaikkaa ja sen yhteisöä, kaipaan omia vanhempia ja anoppia, omia veljiä.. Luulen, että aika moni muukin voi samaistua minun kokemaan kaipuuseen!

Olen huomannut, että toisten ihmisten kaipuu on ollut Varapäreen monilla kävijöillä suuri. Kävijät kaipaavat juttuseuraa, toista joka kuuntelee ja jakaa ajatuksia. Meidän työntekijöiden puhelimiin on soiteltu ahkerasti ja monestikin keskustellaan ihan vain päivän kuulumisia ja päivän uutisista. Itse ajattelen, että tärkeintä puhelimessa olossa on se, että tulee kuulluksi ja tietää toisen kuuntelevan siellä langan päässä. Meille työntekijöille soittaminen on vähentynyt nyt viikon sisällä koska aloitimme pihatreffit Varapäreessä. Kokoonnumme Varapäreen pihalle turvavälien kanssa ja rupatellaan ja juodaan kahvia. Saatamme myös olla hetken hiljaa mutta se ei tunnu haittaavan ketään.. kaikilla on silti hymy huulilla koska pystyy olemaan toisten seurassa.

On hyvä pysähtyä miettimään ja ajattelemaan sitä mitenkä tärkeää vuorovaikutus on meidän elämässä. Ainakin omasta mielestäni on. Sen tärkeyttä ei ehkä tule ajatelleeksi muuten normaalissa arjen tiimellyksessä. Itse koen tällä hetkellä työntekijänä, että meidän tulee tarjota ja turvata meidän Varapäreen kävijöille mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja että heillä on mahdollisuus tulla kuulluksi. Monet ovatkin kertoneet, että korona-aikana yksinäisyyden tunne on lisääntynyt huomattavasti sekä omat huolet ja ahdistus on kasvanut. Onneksi omalla toimillamme olemme pystyneet näistä hälventämään.

Muistetaan jokainen pitää huolta läheisistä näihin aikoihin sopivalla tavalla eikä unohdeta niitä, jotka ovat heikommassa asemassa kuin me.

Aurinkoisin terveisin

-Johanna-